Jotain erilaista- Lapin reissu 8-13.8

Lusmu lapissa

Kahdeksan kilpailijaa. Viisi raskasta päivää Lapissa. Mukana vain tarvittavat välineet ja koira. On  Selvityjät Lappi- kirjoituksen aika.

Rehellisesti, tuo selviytyminen ei tehnyt edes tiukkaa. Johtuiko se minun erätaidoistani vai liian helposta reitistä, se on lukijan vastuulla. Reissu oli uskomaton, tähän tekstiin mahtui vain murto-osa siitä. Se mikä tapahtuu Lapissa jää Lappiin. Avaan hieman reissua tuossa alla. Nauttikaa.

Ensimmäinen aamu, viimeinen sellainen milloin heräisin omasta, lämpimästä sängystä alkoi mehevällä aamupalalla. "Puuroa ja patonkia vaikuttaisi hyvältä" tuumin, kun astelin jääkaapille. Rinkka mojotti huoneen nurkassa, jota lemmikkikoira (pehmolelu) Musti vartioi. Viimeiset tarkistukset. Kaikki oli mukana, jopa asenne oli kunnossa. Rinkka selkään ja menoks. Koululla vastassa oli musta Audi, jota kuskasi toinen reissuun lähtevistä opettajista. Kyseessä oli lukiokurssi, joten koulu hoitaisi kyydit ja matkan päätteeksi saisimme yhden kurssimerkinnän. Siinä lievää ylinopeutta ajettaessa tuli mieleen asioita:"mitä helvettiä sitä on lupautunut tekemään", oli varmaan yleisin mielikuva.

Isolla kirkolla pysähdyttäessä matkaan tarttui matkaseuraa, kun Tompsa lähti mukaan. Tompsa (ei ole oikea nimi, keksin juuri äsken sen) on kokenut eräkävijä, joten hän oli arvokas lisä amatöörien sekaan, kuten opettajamme mainitsi. Kreikkalaisesta ravintolasta lätty naamariin ja kohti Sodankylää. Suu auki ihmettelin, kun Sodankylän raja tuli vastaan. Matkaa itse kylään oli silloin 60 kilometriä. Porojakin näkyi jo. Oli taas kyllä ihmettelimistä, kun sarvipäät olivat mustia. Miksi ne sitten on aina piirretty valkoisina? Rasismia sanon minä. Matkalla selvisi, mitä tarkoittaa porun kuseman matka. Se on neljä kilometriä, sen verran poro jaksaa pidättää. Tulipahan siis opittua taas jotain uutta, kiitos Tompsa.

Kiilopään matkailukeskus, ensimmäinen majapaikka. Kauhea väsymys, joten miksen menisi nukkumaan? Vitut sanon minä, ensimmäinen hermoromahdus sattui, kun oli aika käydä nukkumaan. Ei siinä mitään ihmeelistä, VIELÄ. Laitoin silmät kiinni, rauhotuin luonnon hiljaisuuden lomassa. Kunnes huomaan, että olen valvonut neljään aamuyöstä. Välissä saatoin nukahtaa tunniksi tai pariksi, mutta kylmästä täristen päätin ottaa riskin. Nousin hitaasti ylös toivoen,  että en herättäisi kanssamatkustajia. Kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja ulos kävelemään ympyrää. Kolme tuntia käveltyäni alkoi porukka heräillä. Aamupalat nassuun ja kamat kantoon. Oli aika vaelluksen.

Ensivaikutelma oli hurja, kun kiipesimme Kiilopään huipulle. Jumankauta, kun otti hengestä. Reidet aivan tulessa ja hiki virtasi. Toisaalta, minullahan oli kaksi villapaitaa päällä. Huipulla aukesivat aivan uskomattoman hienot näkymät, ne ei edes kuvissa näytä niin ihmeelisiltä, mutta, kun ne pääsee itse todistamaan niin johan sielu lepää. Pari kuvaa otettuani istahdin penkille. Alkoi kylmää. Vastahan olin valittanut, miten kuuma oli. Tuntureita pitkin meno ei ollut niin hajottavaa kuin metsässä rämpiminen. Oli itseasiassa aika kivaa, ei hiertänyt eikä sattunut. Hetken ajan jopa nautin kävelystä.

Ensimmäinen maastoyöpaikka Lankojärvellä oli nätillä paikalla. Järvi oli upea, varsinkin viideltä aamuyöstä, kun taas tärisin kylmästä. Onneksi paikalla oli virolaismies, joka auttoi minua. Nuotioon tulet ja rupalteltiin. Erittäin mukava mies, joka oli vastottain aloitellut vaellus harrastuksen. Ylipäätänsä kaikki vastaantulijat olivet todella mukavia ja avoimia. Jopa minä, ihminen joka on super ujo, uskalsin puhua heille. Jos jotain jään kaipaamaan tuosta reissusta, niin se on ihmiset ja heidän tarinansa. Ei ole mitään mukavempaa kuin kuunnella nuotion ääressä erilaisia legendoja ja tarinoita eri reissuilta!

Helvetti, että voi ihmistä vituttaa. Ihan samperin kylmä, ahdistaa ja väsyttää. Jotain on pakko keksiä, joten alan kirjoittamaan päiväkirjaa. Sitä en viitsi tässä lukea, teksti on mitä on. Sanotaanko, että nyt harmitti olla siellä. Kuivaa leipää ja epäpuhdasta paskavettä naamaan ja kohti tuntematonta. Porukka sai houkuteltua (pakotettua) minut lähtemään pitempää reittiä. Perillä odottaisi sauna. Vain suomalaiset kävelevät 22km saunan takia. Jalkoja sattui ja mieltä rasitti. Jospa se siitä tuumiskelin ja painoin menemään. Perillä otin kengät pois, hyi elämä sitä hajua. Pikkuvarvas oli menossa kuolioon ja jalkapohjat täynnä jotain ihme palloja. Saunaan ranskalaisen miehen kanssa ja LÄMPIMÄÄN tupaan haisemaan <3. Oi, että miten ihana oli herätä lämpimästä. Vitutus hävisi kuin pieru saharaan. Kuivaa leipää ja tossua tossun eteen ja kohti Suomuruoktua, viimeistä yösijaa maastossa. Johan Arttu-poika alkoi tallustaa. Maailman nopein vaeltaja, tai näin ajattelin ennenkuin lyyhistyin maahan. Matkaa oli menty 3km, jäljellä olisi 18.  Perus valetamista metsässä. Hymy oli ihan korvissa, kun päästiin vihdoin ja viimein majapaikalle. Pahaa ruokaa naamaan ja kortin peluun kautta nukkumaan. Vaikka satoi kuin sieltä Esterin kuuluisasta, niin nukuin silti hyvin.

Viimeinen aamu, sataa kaatamalla, mutta suomalainen sisu puuttuu peliin ja matkanteko alkaa. Poroja näkyy ja Viivi koira saa hepulin niistä. Kävely tuntuu mukavalta, varsinkin kun saa netin käsiinsä <3 Kuulostaa absurdilta, mutta kun olet ollut 4 päivää "erossa sivistyksestä" niin jopa uutinen KalPan häviöstä piristää. Viimeiset kilometrit olivat pitkiä, kun ajatus sivistyksestä raasti mieltä.

Perillä, selviydytty on! Fiilis oli huikea, kun jalkani osuivat asfalttiin. Ei enään ikinä rinkkaa ja vaelluskenkiä, paitsi armeijassa, mutta onneksi C-paperit on keksitty :). Jalkoihin sattui, mutta silti teki mieli hyppiä ja juosta. Viimeisen yön vietimme huvilassa, jossain päin Lappia (Luostossa). Suklaata ja James Bondia, ja untenmaille, aamulla alkaisi kotimatka.

Olin kuin tikku paskassa, kun nousin sängystä Tiistai aamuna. Jokainen paikka mihin voi sattua oli kipeänä, mutta olin perkeleen ylpeä muista ja ennekaikkea itsestäni. Kukaan, kirjaimellisesti kukaan, ei olisi uskonut, että pääsisin "maaliin" asti. Kotimatkalla alkoi kaipuu Lapin luontoon, hulluus oli iskenyt. Kotona odotti lämmin sänky ja ikioma nalle, jolla oli ikävä. Äiti oli järjestänyt huoneen siistiksi ja iskä oli hakenut kaupasta karjalanpiirakoita. Enään puuttui paraati ja patsas.

Reissusta jäi aivan uskomattoman ihanat muistot. Porukka oli aivan mahtava, kaikki tsemppasivat ja auttoivat toisiaan. Kiitos heille, ilma heitä en olisi pärjännyt. Loppujen lopuksi reissu oli kannattava, vaikka välillä ärräpäät lentilivät. Lapin luonto oli todella nättiä, suosittelen jokaiselle käymään siellä päin. Ensikertalaisille tiedoksi, elkää heittäkö veiviä kaivoon, vaikka norsu olisi naaman vitulla!

Loppuun kuvakooste reissusta!

Tämän vesiputouksen yli me menimme! Oli jännää

Reissun MVP, Viivi koira

Porotkin tulivat morolle!

Vettä riitti

Maisematkin olivat komeat!

Jylhät tunturit oikein kutusivat luokseen!

Erämaa, loputun erämaa

Aika pitkälti tälläistä maisemaa se oli.

pssssstttttt: https://rystylattytarinoitajaakiekosta.blogspot.com/2019/08/patrik-laine-kukkopoika-harmasta.html

siinä on teksti joka on jäänyt osalla varmaan huomaamatta!

NHL- Läpimurto odotettavissa

Otsikko kertoo kaiken oleellisen, listaan alle odottevissa olevia läpimurtoja. Listalla on nuoria pelaajia, jotka eivät ole vielä nousseet potentiaalinsa huipulle. Tiedän, osaa, tuskin ketään kiinnostaa namä listat, mutta koska olen yksinvaltias teen niitä :D. Henkilökuvia tulee kyllä, mutta nämä listat ovat helpompia ja rennoimpia tehdä. Kirjoitin tämänkin automatkalla, kun lueskelin juttuja jääkiekosta. Toivottavasti mielyttää, ja saisitte uusia pelaajia tietokantaanne!

Kauden suurin läpimurto?

kuva: the athletic

1 Dylan Strome, Chicago Balckhawks

Chicago Blackhawksien kärkisenttereihin viime kaudella murtautunut kanukki tulee räjäyttämään pankin kunnolla tällä kaudella. Iso ja taitava pelintekijä pelasi viime kauden Hawkseissa miltein piste per/peli tahtia, tuoden myös uutta ulottuvuutta ja variaatiota heidän peliinsä. Löysi hyvin kemiaa Alex DeBrincatin kanssa, jonka viime kausi oli hänen henkilökohtainen läpimurto. Elkää yllättykö jos Strome pamauttaa +80 pistettä. Potentiaalia on, OHL:n pistepörssin kärkinimi 2015.

2 Brady Tkachuk, Ottawa Senators

Maineikkaasta kiekkosuvusta tuleva pelaaja, joka on pelaajaprofiililtaan hyvin samanlainen kuin isänsä ja veljensä. Calgaryssä pelaava Matthew teki läpimurron viime kaudella, nyt on pikkuveljen aika. Ulottuva ja fyysinen voimahyökkääjä voi pelata niin keskellä kuin laidassa. Erittäin vaikea siirrettävä maalin edestä. Sopivan ärsyttävä, tekee pieniä koiruuksia, mutta keskittyy peliin. 30 maali ei olisi yllätys. Kuitenkin tulevaisuuden nimiä joka tapauksessa. Ottawan on hyvä rakentaa joukkue hänen ympärilleen.

3 Kevin Labanc, San Jose Sharks

Periaatteessa viime kaudella nousi esille tehtyään 56 pistettä, mutta tasaisuutta kaivattaisiin. Luotettava kahden suunnan pelaaja, jolla ei varsinaisesti kokoa ole, mutta taistelee joka ilta sata lasissa. San Josen laadukkaassa hyökkäyksessä varmasti riittää tulitukea hänelle. Solmi alihintaisen sopimuksen, nyt on aika näyttää, että uuden sopimuksen arvo on lähemmäksi 7milj. dollaria. Siihen uskon, että Labanc tekee vähintään 65 pistettä, enemmän siitä, no se on arvailua.

4 Oliver Bjorkstrand, Columbus Blue Jackets

Juutti iski viime kaudella jo 23 maalia. Lujaa laukova tanskalainen tuo vaihtoehtoja ylivoimalle. Alkamassa kahdeksas kausi Pohjois-Amerikassa. Pieni, mutta sähäkkä luistelijan voi heittää kentälle, kun haetaan ratkaisevaa maalia. Nyt ei ole enään Artemi Panarin edessä, aika ottaa ykkösylivoiman paikka ja toiveissa 35 maalia, siitä lähdetään.

5 Shea Theadore, Las Vegas Golden Knights

Loistava luistelija sopii loistavasti Vegasin pelitapaan. Viime kauden pudotuspeleissä väläytteli potentiaaliansa iskettyään kahdeksan pistettä seitsemään otteluun. Ylivoimalla rooli on olla viivassa pyörittämässä peliä ja jakamassa kiekkoa Mark Stonelle, Max Paciorettylle ja Paul Stastnyn kaltaisille pelaajille. Vahva myös puolustussuuntan. Kunto on huippuluokkaa, tulee pelaamaan paljon.

6 Jesperi Kotkaniemi, Montreal Canadiens

Porilainen sentteri nousi kulttimaineeseen Montrealissa. Hieman yllättäen nappasi paikan "ylhäältä" ja teki heti vaikutksen. Isokokoinen, mutta hyvin luisteleva taitopelaaja on Montrealin kulmapalanen jo tällä kaudella. Nyt runkopelaajan rooli ja odotukset. Vahva molempiin suuntiin. Ylivoimalla varsinkin isossa roolissa, pehmeät kädet ja kristallin kirkas pelisilmä auttavat murtamaan vastustajan neliön. Paineet ovat kovat, mutta rennon letkeä Kotkaniemi nauttii siitä, ja iskee samalla muuten 60 pistettä.

7 Samuel Girard, Colorado Avalance

Girard on sulavasti luisteleva, pienikokoinen, pakki joka nostaa hyökkäyksiä omalla jalalla. Tuo pelinavaamiseen aivan uuden ulottuvuuden. Kettärä liikkuja viivassa, eikä pelkää yrittää temppuja kiekolla. Mainettaan parempi puolustussuuntaan. Todella aktiivinen maila ja matala peliasento takaavat yleensä kiekon riiston. Ei säkennöi piste sarakkeessa, mutta pelejä katsomalla selviää hänen todellinen arvonsa. Solmi vastikään seitsemän vuoden sopimuksen.

8 Jakub Vrana, Washington Capitals

Tsekkiläinen taitopelaaja päästä varpaisiin. Washington Capitalsin runkohyökkääjiä jo nyt, mutta kehittymis varaa on vielä. 24 maalia ei ole huono suoritus, mutta parempaakin pitäisi pystyä tuollaisessa tähtisikermässä. Vranalla on erittäin pehmeät kädet, nopeat jalat ja ranne kuti virittäytyy erittäin nopeasti. Fyysisesti perusvahva, muttei mikään punttipete. 30 maalia ja 60 pistettä ovat ihan realismia.

9 Ondrej Kase, Anaheim Ducks

Loukkaantumisista kärsinyt Tsekki on väläytellyt hyökkäsypotentiaaliansa. Viime kaudella 30 peliä tuottivat 20 pistettä. Nopea ja pelitaitava pelaaja. Ei järin iso, mutta tykkää ajaa väleihin. Loukkaantumisherkkyys on kysmysmerkki. Pysyykö kasassa täydet 82 peliä?

10 Tyson Jost, Colorado Avalance

Toinen "Avs" pelaaja tällä listalla. Nopea kanukki väläyttelee välillä. Coloradon oma kärkivauraus 2016. Sentteriksi pieni, eikä järin hyvä aloittaja. Tuo kuitenkin jalkoja ja käsiä keskikaistalle. Voimakas takakarvaaja. Potentiaali on olla Coloradon top 6 hyökkääjä. Ensi kaudelle 40 pistettä olisivat läpimurron alku. Kaiken mennässä nappiin 50 pisteen rajapyykki ei olisi mahdottomuus.

Loppu Turinat

Oma listani, johon pureudutaan viimeistään kauden loputtua. Saa nähdä, miten heikosti meni. Varmaan manasin kaikkien pelaajien kaudet tässä. Anteeksi heille, ja kiitos teille, koska jaksatte lukea näitä.

Patrik Laine- Kukkopoika härmästä

"Nöyristely on turhaa"- Patu Laine

Tukka taakse ja maalien makuun!
kuva: gogolf

Keskisormi pystyyn ja tappouhkauksia valmentajalle. Tulisiko heti mieleen 16-vuotiaana pelaajana? Ajatelkaa, jos Patrik Laine olisi suljettu silloin kokonaan pois maajoukkueesta. Suomen histroian lupaavampai maalintekijöitä- ehkä jopa se lupaavin- joutuisi muuttamaan maanpaossa Itä-Timoriin. Onneksi näin ei käynnyt. Laineen tarina on vähintään mielenkiintoinen. Niin on itse pelaajakin.

Tampereella 19.4.1998 syntynyt Laine on yksi tämän hetken puhutuimista pelaajista. Huippuluokan maalitykki aloitti uransa Ilveksessä 4-vuotiaana. Pian hän kuitenkin teki järkevän valinnan ja vaihtoi Tapparaan. Mielenkiintoista Laineessa tekee sen, että hän pelasi 12-vuotiaaksi asti maalivahtina. Maalivahtien nykyinen kauhu tietää siis, miltä tuntuu olla tolppien välissä. Lopulta hänen isänsä puhui hänelle järkeä ja Patrik siirtyi kentälle. Sen jälkeen jälki on ollut tuhoisaa.

Snaipperi

Ensimmäinen C-juniori kausi oli Laineella edessä 2012-2013. Karsinnoissa sekä Sm-sarjassa Tapparan paras maalintekijä. B-junnuissa- kaksi vuotta vanhempia vastaan- Laine pelasi puoli kautta lähes piste per/peli tahdilla. Seuraavalla kaudella hän pääsi jo pelaamaan A-junnuihin. 15-vuotiaana siellä 26 maalia on erittäin hyvä suoritus, olihan hän Tapparan paras maalintekijä, tuo on eniten maaleja mitä alle 16-vuotias pelaaja on sarjassa tehnyt. Maajoukkuepeleissä 9:ään peliin 17+6=23, ikäluokkina toimivat U16 ja U17.

Ammattilaisura alkoi Lekissä, tuolla kaudella se kohutapaus tapahtui. Siitä ei puhuta sen enempää, asia on käsitelty joukkueen sisällä. Lekissä peli ei oikein lähtenyt uomiinsa, toki asiaan vaikutti keväällä tullut polvivamma. Tämän kauden merkitystä ei pidä kuitenkaa väheksyä. Laine kasvoi ihmisenä omien sanojensa mukaan erittäin paljon. Kevään U18 kisoissa Laine jakoi maalipörssin voiton muuan Auston Matthewsin kanssa. Heitä verrattaisiin koko ensi kausi. Kesällä oli ryhtiliikkeen paikka: lahjoja on, mutta jotain pitäisi tehdä. Laine otti itseään niskasta kiinni ja alkoi treenaamaan.

Treenaus tuotti tulosta, kun Laine alkoi varausvuotenaan lunastamaan odotuksia. Viime kevään nousujohteinen MM-kisa urakka toi lisäbuustia harjoitteluun. Liiga uran avausmaali syntyi heti syyskuussa, ylivoimalla Espoon Bluessia vastaan (rip..).  U20 kisat tuskin unohtuivat keneltäkään? Laine voitti maalipörssin yhdessä Matthewsin kanssa. 23. Tammikuuta Laineesta tuli toiseksi nuorin hattutempun tekijä Liigassa Tuomo Ruudun jälkeen. Tulokkaiden maali-ja pistepörssin voitto plakkariin tehoilla 17+16. Pudotuspeleissä tahti kiihtyi ja maaleja tuli, kun Tappara marssi mestaruuteen asti. 10 maalia ja Jari Kurri palkinto kotiin (pudotuspelien paras pelaaja palkinto). Kevään MM-kisat olivat Laine näytöstä, lehdet kirjottivat jatkuvasti, kun piiska sivalsi häkkiin. 10 peliä 7+5 tehot, all star valinta, MVP palkinto ja hopeaa kaulaan. Kausi oli menestys. Toista sen kaltaista ei ole nähtävillä lähivuosina.

Patrik Winnipeg

Juhannus on juhlaa. Keskikesä ja suomijuntit ryyppää pää kolmantena jalkana. Laine oli perheineen Buffalossa odottamassa, kun Winnipeg Jets nousisi lavalle ja huutaisi Laineen nimen, heti kilpakummpani Matthewsin jälkeen. Työteko alkaisi nyt, Jetsillä on kovat odotukset Laineesta tulevaisuudessa. Seurahistorian hehkutetuin pelaaja. 

Tulokaskausi alkoi heti maalilla Carolina Hurricanesia vastaan. Neljäs peli-Winnipeg vs Toronto- Laine vs Matthews. Laine kevyt hattutemppu ja ensimmäinen kaksintaistelu taalajäillä Laineelle. Tammikuussa valinta tähdistöottellun toi Laineelle kivat bonukset. Karva yli 200 tuhatta dollaria. Kauden lopussa irtosi Jetsin maalintekijätilaston piikkipaikka 36:lla maalilla. Auston Matthews oli ainostaan tehokkaampi tulokas viimeistellen 69 pistettä ja 40 maalia vastaan Laineen 64:ää pistettä ja 36:tta maalia.

Toinen kausi ja odotukset olivat pilvissä. 40 maalia oli jo oletusarvo, kun taas 50 olisi ollut mukava tavoite. Puoliväliin päästiin kun Laine pommitti 44 maalia, jolla irtosi toinen sija maalipörssissä. Kaikkien aikojen kolmas suomalainen joka tuon 40 maalin rajan rikkoo. Arvatkaa ketkä muut ovat? Teemu Selänne ja Jari Kurri. Tälläisiin legendoihin Lainetta verrataan. Ensimmäinen Eurooppalainen U20 pelaaja joka rikkoo 70 pistettä. Pudotuspeleissä hän tehtaili 5 maalia 17 pelin aikana.

Lentävä puliukko? Se o Laine nääs
kuva:Yle

Kolmas kausi oli vaikea. 30 maalia ja silti heikko kausi, miten? Epätasaista. Yli puolet maaleista marraskuussa, 5 maalia yhdessä pelissä. Heikko puolustamaan. Entistä hitaampi, joko vastustajat osaavat lukea Lainetta niin hyvin, että hän ei pääse käyttämään tuota kuuluisaa laukaustaan? Huhuttiin, että hänellä oli kärhämää joukkuekavereidensa kanssa. Kukkopojan paluu?

Laineelle ei ole vielä tätä kirjottaessa solmittu uutta sopimusta. Minun tuurilla se julkaistaan minuuttia ennen tätä tekstiä, enkä ehdi korjaamaan :D. Spekuloidaan, sehän on kivaa. Siltasoppari on varmasti tulossa (lyhyempi eikä niin arvokas, pitää todistaa olevansa suuremman rahan arvoinen). 3 vuotta ja 6.5 milj per kausi. Siitä lähdetään, että Laine on liigan parhaimpia "snaippereita". Lainetta vihataan, onhan hän ihan ääripäätä suomalaisessa kiekossa. Ei ole nöyrä vaan sanoo asiat, miten ne on. Vähä sellaista v-mäistä ja ylimielistä olemusta. Tykkään, vähän väriä kaukalon ulkopuolelle.

Loppu turinat!

Pistäkää alle kommettia mitä mieltä olitte. Vähän lyhyempi teksti, mutta näitä on varmaan kivempi lukea? Voin palata siihen romaanityyliin jos haluatte :D Peace, ootte tärkeit kaikki <3

Kaapo Kakko- Turkulainen superjunnu

Kaapo Kakko- Turusta Manhattanille

Kaapo Kakko hymyilee leveästi Rogers Arenan lavalla Vancouverissa. Hetkeä aikaisemmin New York Rangers oli huutanut Turkulaisen nimen koko varaustilaisuuden toisena. Kuukautta aikaisemmin hän oli ollut kansallisjuhlassa, juhlittuna Kulta Kaapona. Mistä ihmeestä on kyse? Miten 18-vuotias pelaaja- miehen alku- on näin suosittu? Mistä se johtuu?

Petri- ja Sari Kakkoa on tästä kiittäminen, ei mennä sen enemäpää yksityiskohtiin. Päivä oli 13.2 ja vuosi 2001, kun Turussa saatiin kokea onni. Pikku Kaapo oli syntynyt maailmaan. Valloitus oli alkanut, nimenomaan kaukaloiden valloitus.

Juhlittu sankari. Kuva:Yle

Itsehän aloitin kiekkoilun 8-vuotiaana, luulin, että se oli liian myöhään. Kakko aloitti 7-vuotiaana. Tällä logiikalla minustakin olisi voinut tullat hyväkin pelaaja. Harmi, KalPa ei nyt saanut kauan kaipaamansa "fyysistäpakkia". Takaisin Kakkoon, 7-vuotiaana TPS:n junioreissa uransa aloitellut Kakko pelasi tähän kauteen asti kotonaan Turussa. C-junioreissa  alaikäisenä varakapteeni, ja yli sen kuuluisan "pinnaperpeli" tahdin. Eipä siinä kummia, Kakko pelaili vaan. Kaudella 2016-2017 Kakko pelasi suuremmaksi osaksi B-junnuissa. Sisäisen maalipörssin voitto, ja Tammikuussa 2017 kolmen vuoden juniorisopimus. Tosiaan, ikää oli vasta 15-vuotta. Tuolla kaudella hän teki 24 maalia runkosarjassa, ollen täten kuudes maalipörssissä. Pudotuspeleissä tahti kiihtyi, 7 maalia 5:een peliin. Maalipörssin voitto ja nimi Kaapo Kakko alkoi olemaan varsinkin Turussa jo aika tunnettu. Voitte vain kuvitella, kun Laine hype oli suurimmillaan ja Turusta ponnistaa tälläinen maalintekijä. 16-vuotiaana A-junioreissa 55 pistettä, vuoden tulokas palkinto toista vuotta putkeen. Liiga debyytti, 6 peliä ja 0+1 tehot. Keväällä U18 kisoista kultaa. Melko hyvä kausi siis, ja vielä ei olla edes varaus vuodessa.

Kansallissankariksi

Kausi 2018-2019, tuskin Kakko itsekkään tiesi millainen hulabaloo siitä tulisi. Päätavoite oli pelata kausi Liigassa, eikä tehoilla ollut sinänsä väliä. Ehkä joku 10+10, maksimissaan, mutta ei enempää. Kakko oli venähtänyt jo 187 senttiseksi hujopiksi. Okei, ei hän ole hujoppi, kun lihastakin on kiitettävästi. Raamit kohdillaan, ja kun siihen yhdistää taidon, nopeuden, laukauksen ja peliälyn on kyseessä erittäin toimiva paketti, etten sanoisi. Kausi alkoi loistavasti, heti ensimäisissä peleissä nähtiin maaleja ja hienoja asioita. Pienellä mailalla pelaava Kakko oli fyysisesti erittäin vahva aikuisia miehiä vastaan. Kiekonsuojaaminen on hänen vahvuutensa. Häneltä on erittäin vaikea riistää kiekkoa, kun hän on niin iso ja ketterä. Kauden keskivaiheilla oli edessä Nuorten MM-kisat. Kakon turnaus oli hyvä, ei loistava, mutta hyvä. Tärkeä ratkaisu maali finaalissa kruunasi kisat. Kauden loppua kohti tahti kiihtyi. Liigan kuumimpia pelaajia keväällä, ja TPS:n ainoita valopilkkuja. Saldo näytti runkosarjan jälkeen komeasti 22+16=38, kun pelejä kertyi vaan 45 kappaletta. Kakko tehtaili eniten maaleja koskaan Liigassa pelanneista U18 pelaajista. Keväällä MM-kisat joissa Kakko näytti mitä hän on miehiään. NHL-pelaajia vastaan erittäin kypsästi pellanut Kakko voitti MM-kultaa, joten vajaan vuoden sisään: U18, U20 ja aikuisten MM-kulta. Kova saavutus 18-vuotiaalta pelaajalta. Kuten jo todettua Kakko poimittiin 2019 draftin toisena pelaajana.

Ensi kauden Kakko pelaa NHL:ssä. Realistista on odottaa +25 maalia. Tulevaisuudessa varmasti kova tekijä, jopa 90 pisteen ylittäjä. Paljon samaa on toisessa Turukulaisessa- tai no Nousiaisista hän on kotoisin- nimittäin Mikko Rantasesta. Hänestä myöhemmin lisää ;)

Loppu turinat

Hui, olen tällä hetkellä lapissa, sen takia näitä lyhyitä tekstejä, pahoittelut. Vähän jännää hiihi. Tekstejä tulee kyllä. Odottakaa. Pitää mennä, alkuasukkaat hyökkää. MOIMOI <3

Aleksander Barkov- Suunnannäyttäjä

Aleksander Barkov- Aliarvostettu tähti

Öhöö, taas Wikipedia auki ja kopioimaan. Eikös se niin mene. Mietin aihetta, kenestä en ole vielä tehnyt? Kapanen, Aho ja Crosby , kaikki loisto pelaajia, mutta joku uupuu. Suomen kirkkain tähti, ehei se ei ole Jesse Puljujärvi, vaikka hänellä on Suomen seksikkäin kieli. Aivan, Aleksander Barkov (nuorempi t: Wikipedia), siitä voisin jutskailla sinun kanssasi alempana. Let´s mennään!

Hieman hymyä näkyvissä, mutta tuuletus ei mene yli hartialinjan, vaatimaton tähti
kuva:savon sanomat

Mää ja Tapparan mies

Aleksander Barrkov Jr on Tappara legenda Alexander Barkov Sr:n poika. Nuorempi Barkov sai alkunsa Tampereella. Hän putkahti maailmaan 2.9.1995, vuotta ennen hänen isänsä oli tullut Venäjältä Suomeen. Nuorempi Barkov ei siis kokenut 95 MM-kisoja, mutta huippu kiekkolija hänestä silti tuli. Varmaa tietoa en löytänyt, milloin Barkov aloitti pelaamisen. Jossain haastattelussa kuulin, että hän oli pelailut ulkojäillä nykyisen ystävänsä ja mentorinsa Ville Niemisen kanssa. Luisteltu on siis pienestä pitäen. Suomalais-Venäläis kiekkoilijan kasvattiseura on kuitenkin Tappara, se on varmaa se. Hetkonen, Suomalais-Venäläis, mitä sä selität Arttu? Barkovin vanhemmat, Alexander ja Olga ovat venäläisiä, siitä tuo kaksoiskansallisuus. Barkov tuntee itsensä kuitenkin 100% Suomalaiseksi, näin hän kertoi Ilta-sanomille 2015. Mielenkiintoinen artikkeli, lukekaahan jos teillä on sanoma tili ja urheilulehti tilattuna, minulla on hih. Nyt loppuu tämä leveily. Keskitytään asiaan, Barkovin junioriura kului Tapparassa, C-junioreissa hän tehtaili 45 pistettä, siihen vielä karsinnat päälle joissa syntyi tehot 6+8=14. Komeasti siis 59 pinnaa, kun pelejä kertyi 33. Pudotuspeleissä syntyi 12 pistettä 9:ään peliin. Pronssit kaulaan ja lomille, lomat tarkoittivat Barkovin tapauksessa isän kanssa treenaamista. Kausi 2010-2011, en edes jaksa eritellä hänen stasejaan. Kolmessa ikäluokassa pellannut Barkov saavutti tuona kautena C-nuorten Sm hopeaa. U16 maajoukkuepelejä kertyi myös. Ei mitään ihmeelistä, vielä. 

Pikku Sasha
kuva: tappara.co

Kauden 2011-2012 olisi pitänyt kulua Barkovin osalta A-nuorissa, mutta hän nappasi paikan Tapparan Liiga joukkueesta. 16-vuotiaana Liigaa. Mopoautolla hallille ja pelaamaan, siitä Barkov oli tunnettu. Heti toisessa pelissä hän teki maalin -kaikkien aikojen nuorimpana pelaajana- Porin Ässiä vastaan. 0.5 pistettä per/peli, edelleen 16-vuotiaana. Loppukeväästä hän kävi pelaamassa U18 kisat, Suomi jäi neljänneksi. Työsulkukaudella 2012-2013 Barkov oli erittäin tehokas. Ville Niemisen kanssa pelit sujuivat ja hän paukutti 48 pistettä. Valitettavasti loukkaantuminen katkaisi hänen kautensa pudotuspeleissä. Ken, tietää, jos Barkov olisi ollut pelikunnossa, olisiko Tappara marssinut mestaruuteen? Ei luoteta Kenin tietoihin. 

Juhann.. Aina tämä sama avaus. Barkov varattiin Florida Pantherssin riveihin, toisena pelaaja heti Nathan MacKinnonin jälkeen. Barkovin luultiin pelaavan seuraava kausi vielä suomessa, mutta Ilta sanomien mukaan hän oli sanonut kuukausia ennen Tapparan johdolle, että "Mä muuten pelaan änäris ens kaudel". Sanojen mittainen mies, rehti Suomalainen mies. 

Panttereiden uudet kynnet

Ensimmäinen NHL peli oli edessä 3.10.2013. Nuorin Suomalainen joka on pelannut tuossa sarjassa. Maalien makuun hän pääsi myös kyseisessä ottelussa. NHL:n nuorin maalintekijä. Ennen Olympialaisia tehoja oli kasassa 8+16, Olympialaisissa hän loukkaantui pelissä Norjaa vastaan ja oli loppukauden sivusssa polvivamman takia. Barkovin osittainen läpimurto nähtiin seuraavalla kaudella. Tehot eivät vielä vakuuttaneet, mutta puolustussuuntaan arvostus nousi. Monien supertähtien, muunmuassa Sidney Crosbyn mukaan Barkovia vastaan oli todella vaikea pelata jo tuolloin. Ulottuva ja fyysinen pelaaja loistavalla pelinluku taidolla. Tsekki legendat Jaromir Jagrn kanssa peli luisti, Jagr oli loistava mentori Nuorelle Barkoville. Varsinainen läpimurto nähtiin vasta seuraavalla kaudella Barkovin viimeisteltyä 59 pistettä, loukkaantumisien kanssa otteluita kertyi vain 66. Kevään MM-kisoissa Barkov oli johtavia pelaajia, viimeistyeltään 9 pistettä 9:ään peliin. Toinen sija Herrasmiespalkinto sarjassa, 8 jäähyminuuttia tuolla kaudella. Oletko liian kiltti Aleksander?
Loukkaantumiset jatkuivat ja seuraavalla kaudella Barkov pelasi vain 61 ottelua ja viimeisteli niissä 52 pistettä.

Läpimurto eliittiin tapahtui kaudella 2017-2018, Barkov valittiin NHL all star tapahtumaan. Kauden päätyttyä tehosaldo oli komea, melkein pinna per/peli tahdilla vetänyt Barkov viimeisteli 78 pistettä 79:ään otteluun. Florida jäi ulos pudotuspeleistä, mutta Barkov näytti arvonsa, ja sai vihdoin ja viimein ansaitsemaansa huomiota. Seuraava kausi toisi paljon uutta mukanaan, uutta arvostusta.

Barkov ei pidä paljon melua itsestään, sikäli hyvin Suomalainen pelaaja. Joukkue, valmennus ja fanit arvostavat häntä, siksi valinta kapteeniksi osui kaudelle 2018-2019. Kapteenin vastuu ei paljoa painanut. Marraskuussa Suomessa pelattu ottelu oli kauden kohokohtia varmasti. Loistavaa peliä kauden läpi, ja joukkojen johtamista. Panthers melkein ylsi pudotuspeleihin, mutta ainakin Barkovin kausi oli henkilökohtaisesti onnistunut. 35+61=96, ja loukkaantumiset olivat jääneet taakse. Kauden päätyttyä hän pokkasi ansaitusti Lady Byng Trophyn, herrasmiespelaaja siis.

Tammikuussa 2016 kirjoitettu sopimus on aivan pilkkahintainen, 5.9 milj kauden 2021-2022 loppuun. Tuon jälkeen palkka kohoaa varmasti 9-11 miljoonaan, kiitos Floridan matala verotaso. Jossain muussa seurassa jopa 13 miljoonaa ei olisi vääryys, jos Barkov päättää vapaille markkinoille lähteä. Mielestäni kannattaisi pysyä Floridassa, jalkeilla on potentiaalinen menestyjä. Varmasti Barkov tykkää asua Floridassa, vaikkei fanit ole siellä kaikista aktiivisempia.

Loppu turinat

Lapista (oletettavasti) selvitty. Arki edessä, kauhea arki. Kauhean kiireistä viikkoa pukkaa. Pyrin siihen, että sen pari kolme tekstiä saan tehtyä. Jos ei niin, niin. Ei sille voi mitään :/. No, mutta puspus ja moimoi :D

Quinn, Jack, Luke-Hughesin kiekkosuku

Veljekset kuin ilvekset

Mitä saa, kun yhdistää Quinnin, Jackin ja Luken? Perkuleen nopean kiekkoperheen. Tekstin aiheena on perehtyä pelaajiin, kuten aina, mutta pohtia myös, että miksi yhdestä perheestä tulee kolme supertalnettia. Juomavedestäkö se johtuu vai?

Orlandossa syntyneet Quinn ja Jack ovat saanet jo ensimakua NHL maailmasta. Nuorin veljistä, vuonna 2003 syntynyt Luke kuuluu vuoden 2021 draftin kuumiin nimiin. Otetaan käsittelyyn Quinn. Pahoittelut, että tekstistä voi tulla lyhyt, nuoria jamppoja kyseessä eikä heistä oikein tietoa vielä löydy. Tai sitten en osaa etsiä, jota epäilen eniten. Nauttikaa!

Vanhin veljistä on päässyt jo NHL kiekon makuun!
kuva: sportsnet

Quinn Hughes- Isoveli näyttää mallia

Orlandossa, Floridassa, syntynyt kiekkoperheen esikoinen on varattu Vancouver Canucksin puolesta 2018 numerolla viisi ja on jo debytoinut siellä. Kiekkouransa hän aloitti Torontossa, sinne he muuttivat jo varhaisessa vaiheessa Quinnin ollessa pikkupoika, kun hänen isänsä Jim Hughes sai töitä Toronto Maple Leafsista. Quinn vakuutti valmentajat luistelullaan. Nopeaa, kiihtyvää ja ketterää. Ainut rasite oli- ja on- hänen pieni kokonsa. Mittaa löytyy tällä hetkellä 178cm. Puolustajalle se on vähän, mutta kysykää Kimmo Timoselta haittaako se? Juniori urallaan hän ei paukuttanut itään mahtavia tehoja. Laadukas USDP marinoi häntä kuitenkin paremmaksi pelaajaksi. USDP on Yhdysvaltalainen junioriohjelma, jonne nuoret lahjakkuudet hakevat. He pelaavat todella paljon, USHL:ää, NCAA:ta ja käytännössä tuo joukkue on se, millä lähdetään U18 kisoihin. Quinnissa yhdistyy niin taito kuin viisaus. Kyseessä on erittäin viisaasti pelaava pelaaja, joka ei tee paljoa virheitä. Liikuttaa kiekkoa hyvin ja on hyökkäyspäässä vaarallinen. Potentiaalia hänellä on nousta Canuksin top 2 puolustajaksi. Ensi kausi näyttää paljon, musta hevonen Calder kisaan? Jackin ja Quinnin väännöt on myös katsottava, kun Canucks ja Devils iskevät yhteen.

Jack Hughes- Veljeskaartin lupaavin

Toukokuussa 2001, Orlandossa niinikään syntynyt Jack on lupaavin pelaaja perheestä. Veljiensä tapaan erittäin hyvä luistelija. Veljeskaartin ainoa hyökkääjä. Tuulen nopea, älyttömän taitava ja loistava pelinrakentaja tykkää pitää kiekkoa. Loistava syöttö- ja harhautusvalikoima. Devils oli varmasti iloinen, kun he saivat kunnian ottaa Jackin ensimmäisenä vuoden 2019 varaustilaisuudessa. USDP:ssä ennätystehoja tehnyt nuorukainen tulee aloittamaan uransa luultavasti laitahyökkääjän tontilta. 

Tiukka katse parrasvaloihin! kuva: detroit free press

Luke Hughes- Pikkuveli ei paljoa kalpene

Nuorin veljistä on syntynyt Michiganin osavaltiossa. Tällä hetkellä pisin veljeksistä, lupaa hyvää. Quinnin tavoin puolustaja. Nuori pelaaja josta ei voi vielä sanoa mitään. On kuitenkin scouttien mukaan hyvällä tuurilla 1.kierroksen kamaa 2021. Liekkö sitten vain hypeä, mene ja tiedä.

Mistä tämä kaikki johtuu? Geeneistä, vai ympäristöstä? Nyt voin leikkiä viisasta psykologia ja sanoa, että molemmat vaikuttaa. Hyvät urheilija geenit ja heti pienestä pitäen maila kädessä pelailu muovasivat Hugheseista loistavia pelaajia. Luonne kasvoi ja kilpailuvietti sai rohkaisua veljien kesken pelatessa. Aina oli voitettava ja oltava paras. Sellaisia he ovat nykyäänkin.

Loppu turinat

Lyhyempi teksti. Huomenna on lähtö Lappiin, joten ajastan pari tekstiä teille. Näkyillään suurempien tekstien parissa viimeistään ensi viikolla!

ps. käykäähän tsekkaamassa viime henkilökuva: https://rystylattytarinoitajaakiekosta.blogspot.com/2019/08/sebastian-aho-raumalais-porilais.html

Sebastian Aho- Raumalais-Porilais-Oululais tähti

Sebastian Aho- Professori

Monen teinitytön unelma, miksei pojankin. Maailman älykkäimpiä kiekkolijoita. Kyseessä on Sebastian Aho. Carolina Hurricanesin kasvot ja tärkein pelaaja.  Raumalta lähtöisin oleva Kärppien kasvatti. Ilmeisesti Rauman ”giäl” ei taipunut? Oulusta maailmalle, pureudutaan hieman yksityiskohtaisemmin siihen alla. Nauttikaa- tai ainakin yrittäkää nauttia- tästä se lähtee!

Katse kohti kirkkaimpia valoja! Kuva: Yle

Sebastian Antero Aho syntyi Porissa 26.7 1997, mutta on kirjoilla Raumalla, ja muutti yksi vuotiaana Ouluun. Okei, monimutkaista. Puhutaan hänestä siis Oululaisena. Oulun Kärppien juniorimyllyn kasvatti, luistelukoulusta ”edariin” asti. Nuorten MM-sankari, lukuisia unohtumattomia hetkiä leijona paidassa.

Tähti jo nuorena

Ahon junioriura oli häikäisevä, 2011-2012 kaudella, Ahon siis ollessa 14- vuotias, hän tehtaili SM-sarjassa 58 pistettä, karsinnat ja pudotuspelit päälle siihen. Kauden päätyttyä tehosaldo oli uskomaton: 88 pistettä 44 peliin. 2 pistettä per/peli, kuten nokkelimmat laskivat. Seuraavalla kaudella B-junnut, 38 peliä ja 60 pistettä. Ei hullummin siis. U16 maajoukkueestakin Aho sai kokemusta viiden pelin verran, joissa hän nakutti 5 pistettä. 2013-2014, A-junnu kausi, Dominointia ali-ikäisenä ja ensimmäiset Liiga pelit. U18 MM-kisoista hopeaa keväällä.  2014-2015- varausvuosi- jolloin Ahon nimi alkaisi olla tuttu monelle. Nyt alkaisi vasta se työnteko-hikeä ja verta-töitä ja vielä enemmän töitä.

2014-2015 kausi kului Liigan puolella, pikavisiittejä A-junnuihin lukuunottamatta. 27 peliä ja 11 pistettä. Ei mitään tajunnan räjäyttävää, mutta ikää oli vasta 17-vuotta. Keväällä tapahtui jotain, se varmaan pyörii vieläkin Kärppä fanien päiväunissa. Ivan Huml, läpisyöttö Aholle. Rystylle ja PAM. Juha Metsolan puikot auki, ja kiekko maaliin. Kädet kattoon ja muumilimua juomaan. A´vot, paikka Oululaisten sydämissä. Kesällä varaus Hurricanesiin. Ryöstö, aivan älytön ryöstö. 35. pelaaja, toisella kierroksella, ja kun katsoo Ahoa nyt hän olisi helposti top 10 varaus tuonna kesänä. Seuraavalle kaudelle Ahon odotukset kasvoivat. Matka tähtiin oli auki, se pitäisi vain kulkea.

Läpimurto- kohti NHL:ää

Harva 18-vuotias nappaa kärppien joukkueesta paikan. Todella harva- tuskin kukaan- 18-vuotias paukuttaa pisteitä pinna per/ peli tahdilla. Aho pystyi, johti joukkoja edestä. Oli joka ilta vaarallinen pelaaja, jota vastustajan piti vartavasten vartioida. Jopa Jesse Puljujärvi näytti hyvältä hänen vierellään. Vuodenvaihteen U20 kotikisat. Pula-Aho ketju, Patrik Laine-Aho-Puljujärvi järisytti vastustajan puolustusta. Puljujärvi vie pistepörssin, Ahon ollessa toinen ja Laine kolmas. Liigan pudotuspeleissäkin kulki, Kärpät otti pronssia ja Aho matkasi MM-kisoihin. Sieltä hopeaa Laineen rinnalla ja NHL läpimurtoa hakemaan ensikaudella. Oulu jäisi hetkeksi taakse, ainakin pelihommien osalta.

Kultainen kaksikko, Aho ja Laine! kuva:mtv

Aliarvostettu tähti

NHL. Tarunhohtoinen liiga, jonne vain parhaat pääsevät. Hirvittävä työmäärä pitää tehdä. Aho aloitti sen jo nuorena. Sebastianin äiti, Leena Aho, kertoi iltalehdelle 2015, kun Aho oli ratkaisemassa finaaleita Tampereen Tapparaa vastaan, että Ahon työmoraali on ollut aina korkealla. Halu kehittyä on vienyt häntä eteenpäin. Pelisilmä on pihapelien ansiota, ihmekkös hän keikkuukin syöttöpörssin kärkisijoilla. Pelisilmä ei ole kuitenkaan vain ja ainoastaan syöttöjä. Se on oikeita ratkaisuja kentällä, niitä pieniä asioita, jotka ratkaisevat paljon. Varsinkin, kun peli on nykyvuosina nopeutunut hirveästi. Aho ei ole kentän fyysisin, tai edes nopein pelaaja. Se mikä tekee hänestä erittäin spesiaalin on hänen pelisilmänsä. Aivot ovat kuin tietokone joka raksuttaa koko ajan, se ei ylikuumene eikä se tee miltei koskaan huonoja ratkaisuja.

Ensimmäisellä NHL kaudella Ahon oli määrä valloittaa pelipaikka Hurricanesin joukkueesta. Ja mitä vielä? Heti alusta alkaen Hurricanesin parhaita hyökkääjiä. Sisäisen pistepörssin toinen, miltei 50 pistettä. Alussa Aholla oli vaikeaa, kuten olettaa saattaa. Uusi maa ja kulttuuri. Aho osoitti kypsyyttään ja loppukaudesta nähtiin aivan uusi Sebastian Aho- tai no ei aivan uusi- oltiihan tätä nähty jo kotoisessa Liigassamme.

Toinen kausi oli askel lähemmäksi läpimurtoa. Kesän aikana tehty työ ei valunut hukkaan, kun Aho viimeisteli 65 pistettä, joista 29 oli maaleja. Otteluita kertyi 78. Aho on siitä tärkeä pelaaja, että hän ei ole aina sairastuvalla. Tämä on tärkeää Hurricanesille, joka elää tai kuolee Ahon esityksistä. Kävi dominoimassa MM-kisoissa ja sijouttui pistepörssin toiseksi, Patrick Kanen ollessa ensimmäinen. Luotettava kahden suunnan pelaaja saa joukkueelta, valmennukselta ja faneilta täyden luoton. Hän on kuitenkin aliarvostettu, tämä tulisi muuttumaan seuraavalla kaudella. Pian kaikki tietäisivät, miten arvokas pelaaja Aho on Hurricanesille.

Kausi 2018-2019 koitti. Ahon viimeinen kausi tulokassopimuksesta. Kauden jälkeen Aho solmisi suuren sopimuksen, joka veisi hänet Hurricanesin palkkakärjeksi. Kausi alkoi hyvin ja taso pysyi korkealla. Kauden edetessä Hurricanes oli jäänyt pudotuspelijunasta. Aho nosti tasoaan entisestään keväällä, sattumaako, että Hurricanes pääsi pudotuspeleihin? Viimeistään nyt Aho nousi MVP keskusteluihin sellaisten pelaajien, kuten Sidney Crosbyn, Connor McDavidin, Nikita Kucherovin ja  Kanen kanssa. Mielestäni Kucherov ansaitsi Hart Trophyn (tärkein pelaaja joukkuelleen), mutta Aho oli yksittäisenä pelaajana lähes yhtä tärkeä. Kucherovilla oli Steven Stamkos, Brayden Point ja Victor Hedman apuna, mutta ketä Aholla oli? Ei mitään pois Teuvo Teräväiseltä, mutta Aho joutui pelaamaan huonompien pelaajien kanssa, toisaalta ei yhtä huonojen kuin McDavid. Pudotuspeleissä Aho johdatti Hurricanesin aina toiselle kierrokselle asti keräten 12 pistettä 15:sta pelistä. Runkosarjan tehot olivat myös komeat: 82 peliä ja 83 pistettä. Yli pinna/per peli tahtia Teräväisen, Andrei Svecnikovin ja Justin Williamsin kanssa. Moni tuskin tunnistaa kyseisiä nimiä. Ahon nimi on aivan ansaitusti mukana kapteenikeskusteluissa.

Joukkojensa johtaja! kuva: NHLPA

Miljonääri

Sopimusneuvottelut ovat pirunmoista säätämistä ja vääntämistä. Carolinan GM Don Waddel tarjosi pilkkahintaista sopimusta. Huhujen mukaan sen vuosiansiot olisivat ”vain” 6 miljoonaa dollaria kaudessa. Montreal Canadiens riensi ”apuun” ja teki offer sheatin (tarjosivat tarjouksen Ahosta, jos tämä menisi läpi joutuisi Montreal maksamaan korvauksia, eli varausvuoroja). Lopulta Aho solmi etupainotteisen sopimuksen Hurricanesin kanssa. Sopimus on viisivuotinen eli ulottuu kauden 2023–2024 loppuun asti. Sen jälkeen Ahosta tulee rajoittamaton vapaa agentti, eli jos hän ei solmi uutta sopimusta Hurricanesin kanssa he menettävät Ahon ilmaiseksi muulle seuralle. Allekirjoitusbonuksia kertyy Aholle kahden ensimmäisen kauden aikana 21 miljoonaa, kun taas peruspalkka on 700 tuhatta dollaria. Kolmelta viimeiseltä kaudelta bonukset menevät: 6.95 miljoonaa, 5.25 miljoonaa ja 5.25 miljoonaa. Peruspalkka on 750 tuhatta dollaria per kausi. 42.270 miljoonaa. Ahosta tuli miljonääri. Ahon sopimus rasittaa Hurricanesin palkkakattoa 8.454 miljoonaa euroa per kausi.

Tässäpä kaikki Ahosta. Kyseessä on nuori jannu, vasta 22-vuotias. Silti hän on saavuttanut paljon urallaan. Vain kirkkain puuttuu eli Stanley Cup puuttuu. Jos tahti jatkuu samanlaisena Aho voittaa sen joku päivä. Minkä seuran väreissä, sitä kukaan ei osaa sanoa.

Loppu turinat

Päätin tuossa äskettäin, että julkaisutahti on ensiviikosta seuraavanlainen: vähintään kaksi tekstiä per viikko, päivät ovat Keskiviikko ja Launtai. Kannattaa tuoloin klo 12 alkaen olla kulmilla ;) Joku bonus teksti voi tulla, mutta koulu vie aikaa. Riippuu todella paljon jaksosta miten ehtii kirjoitella. Oikein kiva jos luit tänne asti! Merkkaa todella paljon. Teitä kävijöitä ja lukijoita on tullut HUIMASTI lisää. Suuri kiitos siitä! Pysykäähän mukana jos tekstit kiinnostaa. Heippuli hei <3


pssstt.. Ahon statsit https://www.eliteprospects.com/player/152111/sebastian-aho

ja tässä Crosby teksti, käy lukemassa jos et jo ole! https://rystylattytarinoitajaakiekosta.blogspot.com/2019/08/sidney-crosby-halifaxista-voittajaksi.html

Liigan top 5- Keskushyökkääjät

The sentteri

Sitten käsittelyyn maalivahdin jälkeen tärkein pelipaikka- keskushyökkääjät. Keskushyökkääjät kontroilloivat peliä, ottavat aloituksia ja ravaavat päädystä päätyyn.

 (6. Arttu Ruotsalainen, Ilves)

Olisi tällä listalla korkealla mikäli olisi varmaa, että pelaisi liigassa. Siksi laitoin tänne, koska noh, etunimi kaima ja pirun hyvä pelaaja!

5. Miikka Pitkänen, KalPa

Paluu Kuopioon. Kova hankinta KalPalta, koska harvoin Liigan pistepörssin kärkinimiin kuuluva siirtyy Kuopioon- olkookin, vaikka Pitkänen on Kuopiosta kotoisin. Taitava pelinrytmittäjä ja kiekonkäsittelijä. Ylivoimalla rooli on ruokkia Janne Keräsen ja Alexander Ruuttun kaltaisia pelaajia, joten pisteitä on odotettavissa. Ei järin nopea eikä fyysinen. Eht kutsu keväällä? Siinä on tavoitetta kerrakseen- tosin ihan mahdollinen sellainen, mikäli kehitys jatkuu samanlaisena.

4. Jarkko Immonen, Jyp

Liigan kärki aloittajia. Luotettava pelintekijä ylivoimalla. Pelisilmä on timanttia- jalat ei ole. Laukaus tarkka ja kova. Jypin kannalta todella tärkeä pelaaja. Kokenut pelaaja näyttää esimerkkiä nuorille. Edelleen vahvasti mukana pistepörssin voitto keskusteluissa.

3. Michael Kristof, Kärpät

Slovakki, jolla on nopeat jalat ja kädet. Ylivoimalla erinomainen ja pääsee ruokkimaan huippupelaajia. Viime kevään koti MM-kisoissa pelannut hyökkääjä voi olla mustahevonen pistepörssi voittokisassa. Osaa myös pelata alivoimaa. Isot odotukset.

2. Juho Lammikko, Kärpät

Harvinaisen kova haku Kärpiltä. Tuore maailmanmestari tulee suoraan NHL:stä. 40 peliä 0+6 tehoilla ei ole ihmeeliset, mutta Lammikko onkin enemmän voimahyökkääjä. Erinomainen omaanpäähän. Löytyy ”grittiä” ja uhrautuvaa asennetta. Isossa roolissa myös pisteet mahdollisia. Uskoisin, että 35 on maksimi, mutta Lammikon rooli ei ole pisteiden teko, vaan armoton taklaaminen ja rouhiminen.

1.  Justin Danforth, Lukko

Yhdysvaltalainen vakuutti viime kaudella. Super nopea, josta osoitus on se, että voitti pari kautta sitten Echl:n all star pelin luistelukilpailun. Loistava syöttelijä. Viimeistelyssä on parannettavaa, mutta on siinäkin vähintään kelvollinen. Osaa aloittaa ja pelata alivoimaa. Yksi pistepörssin voittaja kanditaatteja hänkin!

Loppu turinat

Jo legendaariseksi noussut loppu turinat on täällä taas! Nyt on tämä minisarja taputeltu. Oli mielenkiintoista tutkailla rostereita ja vertailla niitä! Useita mahtavia pelaajia jäi pois. Loppu kaudesta verrokkilista tulille ja katsotaan, miten päin metsiä meni!

Sidney Crosby- Halifaxista voittajaksi

The next one

7. elokuuta 1987, Libanonin presindentti kuoli, mutta tilalle syntyi toinen suurhenkilö- Sidney Crosby- The next one.  Halifaxista lähtöisin oleva pelaaja, voittaja, tunnetaan Wayne Gretzyn "perillisenä". Hän on lempinimensä mukaisesti The next one. Alla oleva teksti pureutuu tiukemmin Crosbyn elämään ja uraan. Teksistä voi tulla pitkä- tai no siitä tulee- joten varaa aikaa ja motivaatiota! Eiköhän mennä.

Junnutähti

Kanada. Jääkiekon isämaa -maa jossa tämä hieno peli keksittiin-  tuotetaan jatkuvalla syötöllä eliittitason pelaajia eri liigoihin. Todella harvoin kuitenkin esiin putkahtaa Crosbyn kaltaisia pelaajia. Hänen saavuteksensa on nykyjääkiekossa huimia. Peli nopeutuu koko ajan, mutta Crosby kehittyy sen mukana.

Crosbysta kuhistiin jo nuorena. Tämä on varmasti muokannut hänt sellaiseksi millainen hän on nyt, voittajaksi ja johtajaksi. Qmjhl, vaikka se on heikoin näistä Kanadan juniorisarjoista, niin ei pidä vähätellä Crosbyn tehoja tai muuta vaikutusta. Ensimmäinen kausi, eli kausi 2003-2004, oli Crosbyltä vähintäänkin erinomainen. 16-17- vuotiaana 135 pistettä 59 ottelussa. Pistekeskiarvo siis 2,29. Pistepörssin kärkisija, all star valinta ja mestaruus himaan ja kohti varausvuotta. Tuo vuosi merkitsisi paljon Crosbylle, hän viettäisi siellä seurassa luultavasti koko uransa. 2004 draftissa varattiin Crosbyn pahin kilpakumppani, Venäläinen maalipyssy, Alexander Ovechkin. Tätä parivaljakkoa tultaisiin aina vertaamaan tosiiinsa. Kaksintaistelu oli valmis alkamaan!


Varausvuosi, suuret valot odottaisivat Crosbyä. Enään pitäisi selvitä ylivertaisena pelaajana jossain Alaskan farmiliigassa. Crosby oli pitelemätön, Jos edellinen kausi oli erinomainen, niin tämä kausi oli vähintään täydellinen. 168 pistettä.  2.71 pistekeskiarvo. Maalikuninkuus, pistepörssin kärkisija, valinta all stars kentälliseen, ja oikeastaan kaikki mahdolliset palkinnot tuohon päälle. Karvasta talkkia tuli kuitenkin, kun Crosbyn johtama Rimouski Oceanic hävisi Memorial Cup finaalin London Knightsia vastaan. Memorial Cup kokoaa CHL:n (Kanadan pääjuniori liigan nimitys) mestarit yhteen. Turnaukseen osallistuu siis Western Hockey Leaguen. Ontario Hockey Leaguen ja Quebec Major Junior Hockey Liigan mestarit sekä isäntäjoukkue. Pelasihan Crosby myös U20 kisoissa tuona kyseisellä kaudella. 6 peliä ja 9 pistettä ovat oikein makoisa saldo.

Oli taas aika vuotuisen varaustilaisuuden. Pittsburgh Penguins oli saanut kunnian valita ensimmäisenä. Entinen suurseura, jota Mario Lemiux johti Jaromir Jagrin kanssa oli valahtanut pohjille. Crosby olisi se pelaaja joka kääntäisi suunnan, ennemmin tai myöhemmin.

NHL ura- matka voittajaksi alkakoon!

Ensimmäinen NHL-kausi, ensimmäinen Ovechkin vs Crosby mittelö. Mietitäänpä, millloin viimeksi olet jäänyt ilman Calder Trophyä (Jaetaan vuosittain parhaalle tulokkaalle), kun olet tehnyt runkosarjassa yli 100 pistettä? Crosbylle kävi näin, kun Ovechkin veti pidemmän korren tehtyään 106 pistettä ja 52 niistä oli maaleja.  Jottei tekstistä tulisi liian pitkä niin käydään lyhyesti läpi Crosbyn seuraava kausi: Kausi 2006-2007, 120 pistettä ja johan alkoi pokaleita napsua.

2007-2008. Kausi jolloin Crosbysta viimeistään kasvoi supertähti. Supertähteyden rinnalla alkoivat lukuiset loukkaantumiset, vastustajan puolustajat olivat ottaneet kovat otteet käyttöön Crosbyn kanssa. Se ei menoa estänyt pudotuspeleissä, jolloin Crosby teki yhteensä 27 pistettä. Valitettavasti Pinguins kärsi finaalitappion Detroit Red Wingsiä vastaan. Kiekkoleiva maailma oli kuitenkin nähnyt jotain spesiaalia, jotain erittäin spesiaalia. Hart Trophy palkinto gaalasta mukaan ja seuraavaa kautta kohti. "Seuraavalla kaudella pamahtaisi kunnolla" ennakoivat eri lehdet. Olivatko he oikeassa? Sen aika saattoi näyttää.

Taas yksi 100 pisteen ylitys runkosarjassa. Crosby oli näyttänyt, että peli kulkee, tehoja tulee ja highlight maaleja unohtamatta. Enään oli yksi tavoite: voittaa se suurin, Stabley Cup. NHL:n pudotuspelit ovat raju maailma. Keskimäärin joka toinen päivä pelataan kova tasoista jääkiekkkoa kaksi kuukautta putkeen. Mitä tekee maailman paras? Hyytyy paineiden alla? Ehei, Crosby johdattaa Pinguinsin finaaleihin, revanssin aika pojat. Pinguins-Red Wings, Crosby ja Evgeni Malkin vastaan Henrik Zetterberg,Pavel  Datsyuk ja Niklas Lidström. Tunnelma erittäin kireä, miten kestää nuoren kapteenin pää? Sehän kesti hyvin. Pinguins marssi Crosbyn johdolla mestariksi, Crosbyn tehtailessa 31 pistettä. Viimeinkin voittaja. Nyt ei pidä todistella enään mitään.

2010, Olympialaiset Vancouver. Kanada vastaan Yhdysvallat, Olympia finaali. Crosby ottaa kiekon kulmassa, nousee maalille ja PAM. Olympiakulta. Unelma jonka saavuttaa aniharva. Crosbysta leivottiin kansallissankari. Voittaja.

Crosbyn ura ei ole ollut pelkästään ruusuilla tanssimista. Loukkaantumiset, päävammat, vaikuttivat rankasti hänen uraansa. Pahimmillaan sen pelättiin olevan ohi. Ura ohi yhdestä taklauksesta, sitä on pahimmillaan jääkiekko. Pitkiä lomia ja päiviä. Ikinä ei tiedä milloin on valmis palaamaan askiin. Aina, kun Crosby oli selvinnyt yhdestä vammasta, niin heti perään tuli toinen. Tämän luulisi syövän motivaatiota, mutta ei Crosbyn tapauksessa. Hän treenasi aina itsensä huippukuntoon. Ihan aina. Oli kyseessä mikä vuosi tahansa, mikä vamma tahansa, niin Crosby oli aina valmis tekemään kaikkensa, jotta saisi pukea luistimet jalkaansa ja tehdä sitä mitä hän rakastaa. Pelata jääkiekkoa. Sisukasta sanon minä, vaikkei kyseessä olekkaan Suomalainen.

2014 Olympialaiset. Crosbyn heikko alku turnaus. Valtikka viedään käsistä, maailman parhaan pelaajan valtikka. Odottakaas, finaali Ruotsia vastaan. Crosby läpi, PAM maali. Kädet ylös, paineet purkautuivat. Kulta kotiin, jälleen yksi kulta. 2015 MM-kisat, Crosby mukana. Pinguins oli kärsinyt karvaan tappion heti ensimmäisellä kierroksella, kun vastaan asettui NY Rangers. Crosby oli päättänyt kuitenkin voittaa jotain. MM-kulta, ja naps, Triple Gold clubin jäsenyys. Stanley Cup, Olympia- ja MM kulta. Crosbysta oli tullut viimeistään nyt voittaja. Aito voittaja.

2016 ja 2017 NHL pudotuspelit. Penguins oli kärsinyt 2016 häviöistä, kunnes Mike Sullivan hyppäsi penkin taakse, hänen avullaan Penguins järisytti NHL:n pelityyliä, nopeutta ja vain ainostaan nopeutta. Marc-Andre Fleury loukkaantui, mutta Matt Murray nousi esiin. Juuri tälläisistä tarinoista voitot syntyvät. Crosbylle back to back mestaruudet, back to back valinnat pudotuspelien MVP:ksi. Hän on voittaja.

Elävä legenda- voittava legenda

Huomasitteko mikä sanapari esiintyi monesti? Crosby ja Voittaja. 3 stanley cuppia, 2 olympiakultaa, MM-kulta, World Cup kulta, lukuisia yksilöpalkintoja ja all star kutsuja. Hänellä on vihajia, kuten kaikilla on, mutta kukaa, siis KUKAAN ei voi kiistää totuutta. Crosby on voittaja ja raudan luja johtaja jollaista näkee harvoin. Erittäin harvoin, ehkä kerran 50 vuoden sisällä. Kuten mainitsin viime henkilökuva tekstissä, joka käsitteli Connor McDavidia (käy ihmeessä lukemassa jos et ole jo lukenut, linkki tekstin lopussa) Crosby on todellakin elävä legenda! Vihaajat vihaa "cry babyä", pakko myöntää etten itsekkään ole Crosbyn suurin fani, mutta arvostan häntä pelaajana kuitenkin. Loistava johtaja ja ennenkaikkea VOITTAJA.

pssstt.... https://rystylattytarinoitajaakiekosta.blogspot.com/2019/07/connor-mcdavid-sukupolvensa-paras.html tuossapa tuo linkki McDavidin henkilökuvaan. Heippa, mä lähen tästä kirjottelee uusia tekstejä. Kiva, kun teitä kävijöitä on jo näin paljon. Arvostan suuresti!

Liigan top 5- Vasen laita

Pikkumiehiä- taitavia pikkumiehiä

5.Jere Innala, Hpk

Läpimurto viime kaudella. Kuului maalintekijä eliittiin. 24 maalia, ja sijoitus viidentenä, miksi? Yksi hyvä kausi ei takaa mitään. Suonenveto vai mikä? Jos jatkaa samalla tasolla tulee olemaan kova sana maalipörssin voittokamppailussa. Muodostaa hyvän tutkaparin Niclas Luceniuksen kanssa. Tarkka laukaus ja haistaa paikat hyvin.

4. Iikka Kangasniemi, Hifk

Pieni, mutta erittäin sisukas. Taitoa  ja juonikkuutta on miehelle jaettu senttien edestä. Menee ahtaisiin väleihin. Hyvä ja tarkka kuti. Loistava pelisilmä, joten löytää paikat. Maalin edessä loistava. Kärkkyy ripareita taidokkaasti. Kettärä kulmissa. Iso rooli Hifk:ssa.

3. Janne Pesonen, Kärpät

Kokenut pelaaja, tulee kovilla statseilla Ruotsista kotiin- kotiin Ouluun. Kaudella 2007-2008 huimat 78 pistettä! Pelisilmä edelleen loistava, erinomaiset vaistot ja laukaus. Hidastunut iän myötä. Iso rooli pukukopissa. Johtaja.

2. Teemu Turunen, Hifk

Viime kauden pistepörssin kärkinimiä. Täydellinen hyökkäypäässä- tai eihän ikinä voi olla täydellinen, vai mitä? Kuitenkin loistava pelikäsitys, syöttövalikoima ja tarkka veto. Kahteen suuntaan pelaaminenkin onnistuu. Ei järin hyvä luistelija, mutta pärjää siinä. Kova naaraus Hifk:lta

                                                 1.Jussi Jokinen, Kärpät

Lähes 1000- NHL peliä. Kokenut kehäkettu palasi viime kaudella kotiin. Loistava pelintekijä. Taitoa on eikä pelisilmä jää toiseksi. Juuri näillä avuilla paikkaa heikkoa liikettään. Kopissa erittäin tärkeä mentori. +50 pistettä pitäisi olla selvä.

Loppu turinat

Taas.. Uiseita huippupelaajia jäi ulos. Vaikeaa tälläinen :D Seuraavaksi sentterit. Sen jälkeen pikku tauko ja uusien kirjotusten pariin!

Arttu, Rystylätty- Tarinoita jääkiekosta

Connor McDavid- Sukupolvensa paras

Connor McDavid- Öljytankkerin pelastaja?

McJeesus Kuva: Sportsnet.ca

Noin joka kymmenes vuosi NHL saa uuden ”generational” pelaajan. Airmpia sukupolvensa parhaita pelaajia ovat olleet Wayne Gretzky, Mario Lemiux, Eric Lindros ja Sidney Crosby, tälläisten legendojen parissa Connor McDavid painii.

Pikku Connor- matkan alku

McDavid syntyi Suur-Torontoon kuuluvassa kaupungissa, Richmond Hillissä. Mainittakoon, että sieltä on kotoisin jopa Saipassa pelannut John McFarland. Noniin, loppuu se Saipan pilkkaaminen. Richmond Hill on lähellä Torontoa, jääkiekon mekkaa. Tämän takia McDavidin kyvyt noteerattiin aikaisessa vaiheessa. Youtubessa  on nähtävillä McDavidin harjoituksia13- vuotiaana (tässä linkki). Pirun kovaa menoa verrattuna Nurmeksen Seppojen D-junnu harkkoihin.

Junnutähti

McDavidin vanhetessa, eli tullessaan 15-vuotiaaksi solmi hän josponsorisopimuksen varustevalmistaja Reebokin kanssa. Edelleen kyseessä oli vain nuori pojankloppi, mutta tämä huomio oli alkusoittoa vaan. Hän sai kaikkien aikojen kolmantena pelaajana ”Exceptional Player” statuksen. Kyseessä on siis pääsy kolmeen Kanadan pääjuniorisarjaan- Ohl, Whl ja Qmjhl. Normaalisti liigoihin pääsee pelaamaan 16- vuotiaana, McDavidin tapauksessa hän oli 15- vuotias.  15-vuotias poika 20-vuotiaiden seurassa, mitä siitä seuraa? Ruumiita kenties? Kyllä, vastustajan puolustajat saivat jo tuolloin kokea McDavidin huiman luistelunopeuden. Edes karvaperse kanadalaiset eivät voineet liiskata tätä nuorta supertähteä.

Kirkkaat valot eivät häikäise

On aika ensimmäisen Ohl kauden, Erie Otters oli se onnekas seura joka sai Mcdavidin siipiensä alle. Heillä oli käsissään todellinen timantti, timantti joka piti vain hioa oikeaan muotoon. Todella harvoin hype on näin suuri yhden pelaajan kohdalla, McDavid kuitenkin käsitteli paineet todella kypsästi. Mcdavid ei paljoa kysellyt vaan paukutti heti ensimmäisellä kaudella 66 tehopistettä. Hän pelasi viimeistään alle 18-vuotiaden MM-kisoissa itsensä jokaisen jääkiekkoa seuraavan ihmisen muistiin. 2 pistettä/per peli tahdilla pelannut McDavid voitti kisojen pistepörssin, marssittaen aina Kanadan mestaruuteen asti. Soppa oli valmis: tässä on ”the next one”, seuraava lajin kasvot.

Väläytyksiä väläytysten perään

Toisella kaudella peto oli irti. Käsittämätöntä dominointia. McDavid hilasi yksin Ottersia niskassaan (okei ei kokonaan, mutta ylistetään McJeesusta), tehden lopulta tehot 28+71=99, joka riitti pistepörssin 4. sijaan. Keskitalvella oli vuorossa U20 MM-kisat. Niissä Mcdavid pelasi vain 16-vuotiaana erittäin mallikkaasti. Ottaen huomioon, että kisat ovat todella korkea tasoiset, eikä läheskään joka vuosi mukaan oteta 16-vuotiasta pelaajaa, varsinkaan isoon rooliin.

Dominointia dominoindin perään

Taas yksi vahva kesä alla, McDavid näytti entistä nopeammalta ja vahvemmalta. Aivan ylivertainen pelaaja junnujen sarjaan- vasta 17- vuotiaana. 47 peliä, kiitos sen legeendaarisen rannemurtuman. McDavid omistaa todellakin pehmeät kädet. Hän mursi ranteensa tappelussa. Kuitenkin vähästä pelimäärästä johtuen McDavid teki vain 120 pistettä. ”Vain”, kyllä hänellä olisi ollut mahdollisuuksia 150 pisteeseen. Varsinkin, kun rinnalla pelasivat Dylan Stromen ja Alex Debrincatin kaltaisia pelaajia. U20 kisoissa McDavid dominoi. Muistetaan kuitenkin ikä- 17-vuotta. 7 peliä ja tehot 3+8=11, mestaruus ja valinta tähdistökenttään. Ja hei muuten, kisojen MVP oli ex-KalPa vahti Denis Godla, Veljmiehellä tavataan!

McDavid ja Strome Kuva: Tsn

Chiarellin ainoa oikea valinta- varaustilaisuus 2015

On aika vuotuisen varaustilaisuuden. Varmaan ikinä valinta ei ole ollut näin helppo. Jack Eichel, joka varattiin toisena on loistava pelaaja, mutta ei lähelläkään McDavidin tasoa. Paria kuukautta ennen oli McDavid saanut kuulla suru-uutisen, Edmonton Oilers on voittanut arvonnan ja näin ollen McDavid joutuu Edmontoniin. Edmontonin Gm Peter Chiarelli hymyilee oikein maireasti astuessaan lavalla. Hän kajauttaa miehekkäällä muraisulla ”We are proud to select from Erie Otters, Connor McDavid”. Näin ollen Oilers oli saanut paljon kaipaavansa franchise pelaajan. Matka kohti kannua oli alkanut, vai alkoiko sittenkään?

Ikuinen jumbo

Tähän väliin tietovisa: Mikä yhdistää Taylor Hallia, Ryan Nugent-Hopkinsia, Nail Jakupovia ja Connor McDavidia? Kaikki ovat Edmonton Oilersin varauksia, varauksia numero 1, 2010-luvulla.  Luulisi jo näillä nimillä irtoavan jotain muuta kuin jumbosija.

Vapahtaja saapuu kaupunkiin

Ensimmäinen NHL kausi. Täysi kuhina Edmontonissa. Uusi vapahtaja on saapunut. Veratauksia Mark Messieriin,  Jari Kurriin ja Gretzkyyn. Muistakaa edelleen ikä. Herranjumala, poika oli juuri täyttänyt 18 vuotta! Ensimmäisellä kaudella McDavidista jäi jälki koko NHL:ään. Muistatteko tämän  huikean osuman Columbusta vastaan? Valitettavsti McDavid koki kovia ottelussa Philadelphiaa vastaan, kun Brandon Manning tönäisi hänet laitaan. Nuorelta supertähdeltä katkesi solisluu, puolet kaudesta sivusuun siis. Tehot eivät olleet hullummat 16+32=48, varsinkin, kun katsoo pelattuja otteluita joita tuli vain 45. Keväällä hän kävi murskaamassa Suomen unelmat 3. maailmanmestaruudesta. Onneksi on Mörkö joka maksoi kalavelat kolme vuotta myöhemmin ”: )”

Liian kovat odotukset...

Toinen kausi, näkyykö toisen kauden kirousta? Ei taatusti. Liiga haltuun ja pokaalit himaan. 30+70=100, ja Oilers pudotuspeleihin. Kapteeni johdatti Oilersin lopulta toiselle kierrokselle, joka siis tarkoitti, että Oilersia leivottiin seuraavaksi Stanley Cup mestariksi.

...kaatuvat niskaan

Kolmas kerta toden sanoo, 108 pistettä ja pokaalit himaan, nyt tosin ilman pudotuspelejä. McDavid raahasi oilersia mukana koko kauden. Apuja tuli kapealta rintamalta. Olihan Chiarelli tehnyt aivan älyvapaan kaupan vuotta aiemmin, eli tuolla pudotuspeli kaudella. Nopea maalitykki, Hall vaihdettiin hitaaseen puukäsipakki, Adam Larssoniin. Milan Lucicin mammuttisopimus rasittaisi vielä pitkään seuraa. Seura oli vajonnut hetkessä alas, alas McDavidin kanssa. Muutoksia pitäisi tapahtua. Mitä, se jää nähtäväksi. Kävihän McDavid vielä höntsäilemässä MM-kisoissa. 17 pistettä, ja nelossija. Sellaista.

Kirkkaampi tulevaisuus?

Kauden jälkeen astui voimaan uusi mammuttisopimus joka takaisin McDavidille 12.5 miljoonan dollarin tulot. Muuten viimekausi oli samaa tuttua kaavaa, dominointia runkosarjassa ja 116 pistettä. Pokaaleita ei tullut, Nikita Kucherov haki ne. Siinä on muuten sellainen pelaaja josta voisi kirjoitella myös. McDavid on turhautunut, ihan syystäkin. Mikään ei toimi. Seurajohto on mitä on, onneksi he älysivät erottaa Chiarellin. Tämä katastrofi manageri ripuloi koko seuran yhdessä kesässä. 2016 kesä, sitä ei muistella ilolla Edmontonissa. Jesse Puljujärven varaus, Lucicin sopimus ja Hall kauppa, voi pyhä sylvi..

2 fast 4 u

McDavissa yhdistyy kaikki mitä jääkiekkolija tarvitsee. Nopeus, liigan nopein luistelija. Maailman terävin pelisilmä ja pehmeimmät kädet. Huippu tarkka laukaus. Ehkä jotain puuttuu, puolustus motivaatiota. Tästä syystä McDavid ei ole vielä niin paljoa edellä Crosbya.

Tiukkaa analyysiä

Noniin, Kerroppas Arttu, Mcdavid vai Crosby. Jos lähden voittamaan pudotuspelisarjaa, niin Crosby ehdottomasti. McDavid ei ole vielä samalla tasolla kokonaisvaltaisesti kuin Crosby, mutta hyökkäyspäässä maailman paras. Crosby on kokenut voittaja. Ei kerrota lisää hänestä, koska siihen tarvitsisi kokonaisen tesktin. Elävä Legenda kyseessä.

Matka legendaksi!

McDavidia käy sääliksi. Leon Draisaitl on ainut relevantti pelaaja tuossa Oilersin kokoonpanossa hänen lisäkseen. Nyt siellä on kuitenkin älytty tehdä jotain: Lucic pois. Tämä auttaa jo paljon, mutta vielä on tekemistä ennen kuin Oilers on valmis haastaja Cup kilpailussa. Uskokaa se päivä tulee vielä. McDavidia juhlitaan paraatissa ja patsas pystytetään heidän kotihallinsa, Rogers Placen edustalle. Kymmenen vuoden päästä McDavid on, kuten Crosby nyt- elävä legenda.

Loppu turinat

Ai, että nautin tästä! Niin mukava tutkailla tilastoja ja ynnätä ne tekstiksi. Tälläisiä tekstejä tulee varmasti lisää, sikäli mikäli aikaa riittää! Aikaa näihin kuluu paljon, mutta ainakin lopputulos on hyvä! Kokeilin vähän uutta tyyliä, linkkejä ja kuvia. Kokeileminen on kivaa, eiks je? Mutta nyt on aika hyvästien, kiitos jos jaksoit lukea tänne! Nähdään <3




psstt.. tässä ois vielä linkki Connorin tilastoihin jos kiinnostaa: https://www.eliteprospects.com/player/183442/connor-mcdavid

Liigan top 5- Oikeat laitahyökkääjät

Taitoa ja vielä enemmän taitoa

Dodih, seuraavana vuorossa oikeanlaidan hyökkääjät. Nyt tämä menee vaikeaksi. Paljon hienoja pelaajia, mutta kaikki eivät pääse listalle, koska taso on niin kova.

5. Alexander Ruuttu, KalPa

Isoksi mieheksi nopea liikkumaan. Taitava ja hyvä viimeistelijä. Ylivoimalla neliön keskellä liigan parhaimistoa. Kaudella 2017-2018 ylivoima maalien kärkimies. Luotettava kahdensuunan pelaaja tuo kokemusta KalPaan. Arizonan 2. kieroksen varaus vuodelta 2011. Taistelee maalipörssin voitosta. +20 maalia ei ole tehtävä eikä mikään.  

4. Niko Ojamäki, Tappara

Maailmanmestari. Maalitykki. Painava ja tarkka kuti, jota osaa käyttää loistavasti. Nopea jalkainen. Tykkää myös pelata fyysisesti, vaikkei ole suurikokoinen. Voi hyvin uusia viime kauden 23 maaliansa. Odotusarvot on, että tuo menee rikki.

3. Charles Bertnand, Tappara

Toissa kauden maalipörssin voittaja. Taitava, nopea ja hyvä laukoja. Laukaus ei ole voimakkain, mutta haistaa hyvin tilanteet. Ahkera myös alaspäin. Ylivoimalla iso rooli. Pystyy myös ruokkimaan ketjukavereita. Viime kauden loppu Sveitisissä hyvä. Lievä kysymysmerkki: kuka laittaa lättyjä, kun vierellä ei ole Mikael Ruohomaan tai Julius Junttilan kaltaista syöttökonetta?

2. Juhamatti Aaltonen, Pelicans

Legenda. Taitava, huipputaitava, Ii:stä lähtöisin oleva pelaaja. Painaa oikeaa laitaa niin, että tukka hulmuaa. Pelisilmä timanttia. Luo paikkoja ketjukavereilleen- jos sattuu sille tuulelle. Mitä jos peli ei ala kulkemaan? Paljon riippuu alkukaudesta. Mieliala pelaaja. Tarvitsee vapauksia

                                                 

                                                 1.Kristian Kuusela, Tappara

Liigan paras laituri. Tekee kaiken loistavasti. Pelisilmä loistava. Kokenut, kaikkien aikojen pudotuspelien pistepörssin kärkinimi. Valmentajan luottomies. Tuore Maailmanmestari. Aivan täydellinen johtaja, niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Ehdolla liigan pistekunkuksi.

Loppu Turinat

Mankinen, Haataja, Vauhkonen…. Useita huippunimiä jäi listan ulkopuolelle. Vasen laita voi olla vielä vaikeampi. Vi ses!

Arttu, Rystylätty- Tarinoita jääkiekosta