Jaahas, kuulin huhuja. Suomen blogiskene oikein huusi Rystylättyä takaisin. Alempana luvassa hieman kuulumisia ja muuta turhaa jaarittelua, jolla pyrin tuhlaamaan elämästäsi muutaman minuutin.
Jos nyt jotain täytyy kertoa tämän hiljaislon syyksi, niin laitetaan Googlen tai Supon piikkiin. Blogia en saa mainostettua Instagramissa enkä Facebookissa. Mainostus, tai sen puute, vie lukijoita pois. Tämä on vienyt motivaatiota pois kirjoittamisesta, lähinnä ärsyttävää hinkata tekstiä tunteja tai jopa päiviä, samalla kun Facebook huutaa epämääräistä linkkiä. Tiedä sitten mitä häröyksiä olen tänne kirjoitellut.
Urheiluvuosi 2020 on ollut vähintäänkin erikoinen. Käydään lyhyesti omat mielenkiinnonkohteet läpi.
Jalkapallon osalta, jota seuraan erittäin vähäisesti, on sanottava pari asiaa. KuPs on muodostamassa jopa pienoista dynastiaa. Romanian mestarille, moninkertaisesti europeleissä käynneelle, Cfr Cluj:lle hävitty Eurooppaliigan ottelu toi kassaan miljoonia. Häviöstä miljoonia, helppoa kun sen osaa. Hallitseva Suomen mestari jatkaa Veikkausliigassa piikkipaikalla.
Pesäpalloon meikäläinen hurahti kuin Jari-Matti Latvala penkkaan Ruotsin MM-rallissa. Syyttäkää gloryhuntteriksi, mutta ennustin Jymyn mestaruuden jo keväällä. Laji kiehtoo, joka päivä seuratessani opin uutta. Tämän takia pelien seuraaminen oli varsinkin syksyllä parasta puuhaa. Kouvolaan lähtenyt fanibussi oli ehdottomasti vuoden top3 kokemus, joskin itse Kouvolaa en laske kokemukseski. Urheilua olen katsonut paljon, mutta harvoin olen nähnyt yhtä ylivoimaista mestaruutta. Käytännössä finaaleiden ensimmäistä ottelua lukuunottamatta Kouvola ei päässyt haastamaan kuin yhdessä jaksossa. Varsinkin Jymyn sisäpeli oli huimasti edellä, vahvan ykköskärjen sakatessa esiin nousi kakkoskärki ja toisinpäin.
 |
| Joukkomme iloinen jossain Mikkelin perukoilla. Jymy vei ratkasun aina kolmanteen finaaliin, kiitos bussilastillisen faneja Kuva: Sotkamon Jymyn fb |
Ollaan nyt rehellisiä: Ei teitä kiinnosta jaarittelut pesäpallosta tai jalkapallosta. Siksipä kerron tarinan pelottavasta kokemuksesta, kun osa viisaudestani revittiin julmasti pois. Kyllä, osa viisaudestani. Aivan hammasrivistön perällä olevat viisaudenhampaat olivat uhkaavasti kasvamassa väärin. Paikallinen suuhygienisti lähetti minut hammaslääkärille, joka taas lähetti minut röntgenhoitajalle. Valtion epäonneksi olen vielä alaikäinen, joten veronmaksajat kustantivat tämän huvin. Viisurit eivät vaivanneet ollenkaan. Itseasiassa oliko virhe poistaa ne, koska juuri nyt särky ilman hampaita on pahempi kuin hampaiden kanssa?. Itse toimenpide oli sikäli kivuton. Ei vain oikein meinannut alahammas suostua lähtemään. Silmäni peitettiin lapulla, joten en nähnyt millä sorkkaraudalla ja poralla sitä yritettiin repiä. Kolmen vartin jälkeen leikkauspöydällä makasi hikinen poika, mutta ainakin hammas oli poissa. Ylähammas lähti vetämällä pois ja pääsin kotiin aloittamaan syysloman.
Loppujen lopuksi kivut eivät ole niin pahat kuin pelkäsin. Särkylääkkeillä selviää jo pitkälle. Ainut kipeä kohta on leuka, liekkö hermo poikki vai mikä. Tikattu haava sylkee verta joskus, mutta onneksi se ei pilaa mangopiltin taivaallista makua. Edessä on vielä toinen "leikkaus", jonne menen luottavaisin mielin. Koettu on nyt tämäkin. Hurjia tarinoita on luettu netistä, mutta toivoisin, että tämä kumoaisi ne kaikki. Huonoa tuuria täytyy olla mukana, jos tuonne kuolee. Ellet mene Ugandalaiselle valelääkärille, niin kaikista eniten sattuu puudutuspiikit. Tästä saa jopa sairauslomaa, joka itselle on hieman outoa. Elämähän on yhtä lomaa, jos sen osaa oikein elää.
Mukavia syyskelejä ja fiiliksiä toivoen Rystylätty OY toimitusjohtaja Arttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti