Maalaisjuntti Walesissa 24-30.11.2019

Jotenkin ihmeellistä, miten aiheet vaihtelee kuin sukat viikonloppuisin. Aika on taas koittanut. On minun aikani kertoa viikosta (kuudesta päivästä) Walesissa, idyylisessä Crickhowell nimisessä kylässä. Lampaiden, bussien ja lehmän paskan keskeltä löytyikin oikein mukava paikka, jossa tutustuin moneen erilaiseen, mutta ihanaan ihmiseen. En ole suunnitellut sen hirveämmin, mitä kirjoittelen. Kuvia tuli sentään otettua, joten pientä visiota saatte, että miltä siellä näytti. Suosittelin jokaiselle käymään Briteissä, jos vain mahdollista on tulevan Brexitin takia.

Ensimmäinen päivä alkoi mehevällä aamupalalla, johon kuului roiskeläppä ja patonki. Ei siinä ihmeitä, normaalipäivä, jos ei lasketa lentoemännän vittuilua. Olimme Kuopiossa lentokoneessa juuri ennen lähtöä, kun viereen tulee emäntä. Hän sitten kysäisee, että voisimmekö siirtyä matkakaverini kanssa taakse. Perusteluita kysyessä hän vastasi: "Tarvitsemme kaksi painavaa miestä taakse, jotta kone pysyy tasapainossa". Okei, no siirryimme taakse. Onneksi vitut välitin koko asiasta, mutta joku herkempi-ihoinen olisi varmasti ottanut itseensä ja itkenyt kuten se vauva siellä koneen etuosassa. Helsinkiin saavuttuamme survoimme patongit naamariin. Sivuhuomiona, en ole koskaan edes haaveillut niin kalliista patongista. 10 euroa patongista, tuolla hinnalla syöt Ibossa kaksi päivän pitsaa. Lontoon Heathrowin lentokenttä oli iso. Meinaan siis todella iso, vaikka olimme pienimmässä terminaalissa. Ei se turhaan ole maailman 7. suurin lentoasema. Lopulta odotimme tunnin, että bussi saapuisi. Harmiksemme se oli mersu, mutta sentään joulukoristeet löytyivät. Majapaikkaan saavuttuamme oli vastassa shokki. Ensinnäkin jopa meille Suomalaisille siellä oli liian kylmä. Suihku oli tehty päin persettä. Paikka oli likainen ja siellä oli ties mitä mongolikärpäsiä.

Aamuja aamuja. Muistui mieleen se hemmetin lapinreissu, kun heräsin pakkasesta. Pisti vähän vituttamaan, mutta toisaalta ihmettelemään, että miten ulkona voi olla lämpimämpi kuin sisällä. Kuulin jotain kuiskauksia, että paikan omistaja olisi unohtanut laittaa lämmityksen päälle. Jippii, kivaa vierainvaraisuutta. Älkää ymmärtäkö väärin, Britit ovat todella vierainvaraisia, mutta tässä oli käynyt vain pieni kämmi. Saatiin onneksi viltit seuraavaksi yöksi.


Ensimmäinen päivä lähti käyntiin kirjastolla joka sijaitsee kaupungin ytimessä. Koululta sinne menee noin 3 minuuttia kävellen, tai nopeammin jos ei joka kohdasta kuvaa ottaisi. Kirjastolla oli ohjelmassa "ice breaking activites". Lähinnä siis hiljaa oloa. Joku saattoi rikkoa hiljaisuuden välillä.

Paikallinen kirkko aivan koulun vieressä

Ensimmäisen päivän kohokohta oli Harryn, my g:n kuten heillä oli tapana sanoa, järjestämä turistikieros. Mentiin offroad reittiä, mutta hauskaa oli. Taisipa Walesilaiset oppia suomenkielen alkeita tuolla matkalla. Illalla Fish&Chipsejä, joka oli tuolla matkalla ehkä perinteisintä ruokaa, mitä söimme. 

Paikallinen kuuluisuus, Crickhowell Bridge

Toisena aamuna tilanne oli parempi, ellen olisi melkein oksentanut. Vessat oli täynnä jotain random karvaa. Minulle neuvottiin, etten enää käyttäisi keskinmäistä vessaa. Sanotaan, että tottelin käskyä, joka oli varmaan reissun paras päätös. Aamusta koululle, jossa alkoi paahtaminen workshoppien parissa. Jotain aivan ihme joogaa, jossa ilmeisesti ajateltiin, että pystyt kaikkeen. Söimme pitsat, jotka oli niiin hyviä. Sinne oli tungettu kaikkea, mitä kaapista löytyi. Lihapullia, ranskalaisa, mutta ainakin karvat puuttui. Tässä välissä majapaikkaan oli saatu lämpöä, ja myös sähköt. Pikkulinnut lauloivat, että joku oli paskonut (vahingossa) molempien rakennusten sähköt viallisella adapterilla.

Ja taas seuraavan, erittäin kylmän yön jälkeen oli aika valmistautua Cardiffin matkalle. Bussi ajoi meidät sinne, tässä bussissa oli sentään jalkatilaa. Käytiin luistelemassa, joka oli erittäin kivaa ja eksoottista. Opetimme yhdessä muiden Suomalaisten kanssa uusia ystäviämme luistelemaan. Kaatuiluahan se oli, mutta kaikilla oli hauskaa. Söimme erittäin hyvät letut joulutorilla, jonka jälkeen lähdimme keskustaan. Meikkikaupat ja joku aivan ihme disneykauppa kierrettiin, jonka jälkeen vaateostoksille. Huomaamatta kello oli jo 18, ja pankkitili huomattavasti kevyempi. Cardiff oli niin kaunis kuten koko Walesin maa.  Ohessa kuvia tuolta päivältä, kuvista ei välity se tunnelma. Jos suunnittelet matkaa Lontooseen, niin suosittelen pyörähtämään Cardiffissa. Bussissa 3 tuntia on vaivan arvoista. Hieno linna ja kaikki kaupat yhden kadun varrella. Opiskelijakaupungissa yhdistyy niin moderni kuin perinteinenkin Wales, varjopuolena tosin kodittomuus. Hieno paikka, jonne on pakko päästä uudelleen!

London eye? 

Tässä on oma lempparini! Tuolla alikulkutunnelissa oli kodittomia

Todella kauniita rakennuksia

Patsas joka liittyi jotenkin Walesin itsenäistymiseen

KARKKIA

Suklaan ystävänä nämä Villi Vonkan suklaat olivat tuttuja!

Pimeällä kaupunki oli hurmaava!

'

Cardiffin pääkatu, jouluväreissä todella upeaa seurattavaa!

Ja neljäntenä päivänä Arttu nousi sängystä ja meni kouluun tekemään töitä. Overpopulationista, eli ylikansoittumisesta selvisi ties mitä uutta, mutta parasta tuossa päivässä oli illallinen perheessä. Tähän liittyy yksi tarina: Olimme juuri lopettaneet workshopit, kun piti lähteä luokasta. Ajatuksissani kuljen vain siinä käytävää pitkin. En ajatellut, että olisi ehkä hyvä pysyä juuri sen Walesilaisen, nimeltään Will, kanssa kenen luokse olen menemässä. Lopulta eksyin ja pelkäsin kuollakseni. Juoksin koulun ympäri ja näin tuttuja. Willin kaveri, Ben, soitti toiselle kaverille, joka soitti toiselle... jaaaa lopulta onneksi pääsin Willin luo. Söimme, kerroimme omista kulttuureistamme, koska porukkaa oli Unkarista, Italiasta, Walesista ja tietysti Suomesta. Paras iltani tuossa maassa. Niin ihanaa porukkaa <3

Haikeaa, erittäin haikeaa. Viikko oli vierähtänyt erittäin nopeasti. Perjantaina oli vuorossa esitykset omista projekteista. Illalla läksijäisjuhlat, jossa oli tarjolla jos jonkinmoista herkkua. Lopulta oli aika hyvästellä porukka. Päätin, etten itkisi, mutta tiukkaa teki. Niin tiiviiksi tuo porukka liimantui tuon kuluneen viikon aikana. Kamat ja viimeiset tuliaset kantoon ja kohti hotellia. Itku kurkussa olin jo menossa nukkumaan kunnes sain idean. Sanotaan, että tyhmät ideat ovat parhaita ideoita. Tämä oli todellakin kastissamme niitä tyhmiä ideoita. Päätin kutsua porukan kasaan ja lähdimme hotellin vieressä olevaan mäkkäriin. En paljasta tuosta illasta sen enempää, mutta nuo kuluvat tunnit olivat ehkä vuoden parhaimpia. Lentokoneessa väsyneenä pelatun laivanupotuksen jälkeen oli jo viimeisen lennon aika. Pääsin istumaan lähes ohjaamossa, ensimmäisellä penkkirivillä. Jotta reissusta tulisi täydellinen, niin eiköhän yhden seurueemme jäsenen laukku jäänyt matkalle. Ja toki bussi oli ajanut Joensuuhun, kun olimme Kuopiossa. Pientä sekoilua, mutta se kuuluu asiaan.

Reissu oli elämäni kohokohtia, siksi haluankin kiittää aivan fantastisen mahtavaa porukkaa! Tästä jäi niin hienot muistot, joihin tulee varmasti palattua tulevaisuudessa. Ihmiset oli niin ihania. Kerron taas tositarinan sunnuntailta. Olimme matkanneet noin tunnin Lontoosta kunnes pysähdyimme syömään. Tilasimme ruuat Burger Kingistä. Normaalia siihen asti kunnes työntekijä kysyy, mistä olemme kotoisin. Hän oli ihmetellyt kieltämme, hän siis kasuaalisesti vain kysyi mistä olemme. Miten siistiä, Suomessa ulkomaalaisia katsotaan vain vinoon, Briteissä he ovat jonkinlainen saavutus ja hienous! Haluan jo nyt takaisin, joten eiköhän katselemaan lentoja. En kadu hetkeäkään tuossa reissussa, kiitos vielä kerran! <3 Tässä postauksessa on vain murto-osa matkasta, sekametelisoppahan tästä tuli, mutta toivottavasti jotain selveni. Kysyä toki saa, jos lisätieto reissusta kelpaa!

And English part. I want say thank you everyone, for the students and teachers, who hosted us. It´s was so nice to meet you guys. Harry, my g, i miss you already! Hope we can meet someday, is was so fun with you. Thank you Will, it´s was amazing to meet you and your family. Hope to all best for you! Kiitos, danke schön, molte grazie, köszönöm and thank you. Love you guys, keep up the high spirit and trust your self´s. Much love from Finland <3

What a group!

psss.. anteeksti köykäisestä tekstistä, mutta jotenkin suomenkieleni on ruostunut nii paljon tässä viikon aikana xdd

Lokakuun lätinät- Liigan mahtava huhuareena ja tähdistökenttä

No mitä ihmettä, blogi heränyt taas henkiin vai? Tässä aiheita miettiessäni hoksasin, että: "voishan sitä vääntää kuukausiraportin liigasta". Okei, teksti tulee käsittelemään hieman NHL:llää, Liigaa ja muita Liigojakin mutta jätetään Itä-timor rauhaan, toistaiseksi.

Kotoisessa Liigassamme olemme tulleet siihen vaiheesen, kun ensimmäinen maajoukkuetauko on kulman takana, tämä tietää isänpäivää, mutta mikä tärkeintä: liigapörssissä alkaa uusi jakso. Ehkäpä siinä välissä joku tietty henkilö täyttää vuosiakin ;).

Ei tarvitse olla pesän pörröisin mehiläinen tietääkseen mitkä joukkueet ovat kärjessä. Kyllä vain, Kärpät ja Tappara taistelevat runkosarjan kärkitilasta, jälleen. Keskikasti on tiukempaa tiukempaa, sijat 3-12 mahtuvat 9 pisteen sisään. Käytännössä jokaisella joukkueella on mahkuja pudotuspeleihin, TPS toisaalta kyykkää kuin vanha mummo marjassa, pohjaan kyllä päästään, mutta ylös ei sitten millään.

Pursiseura elementissään
kuva: Yle

Siirtomarkkinoilla on hiljaista, Julius Honka palasi jyppiin ottelukohtaisella sopimuksella. Huhurintamalla Albin Lundenia on huhuttu Liigaan. Allsvenskanissa, Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla omat piste-ennätykset uusiksi laittaaneen pelaajan kohdalla näen riskin, pelkkä suonenvetokausi menossa. Matthew Maionea on viety hieman Kuopioon päin, jonka lisäksi KalPa on toisenkin pelaajan perässä. Nimestä ei ole tietoa, mutta David Goodwin olisi vapaana. Kriisiseura TPS:stä ulos on lähtemässä Simon Suoranta sekä Anton Holm, Santeri Lukan jo jätettyä uppoavan laivan. Suunnaksi Lukka otti Hämeenlinnan ja hallitsevan mestarin HPK:n. Mielenkiintoista on nähdä Jake "happy Jake" Newtonin jatkosuunta, kysyntää varmasti on, mutta minne tie vie, sitä ei tiedä vielä kukaan.

Jatkosopimuksia on myös nähty, Jarkko Parikka sekä Panu Mieho sopivat kahden vuoden pahvit Ilveksen kanssa. KalPan oma kasvatti Lasse Lappalainen rustasi myös nimensä paperiin kahden vuoden ajaksi, joskin tuossa sopimuksessa on ulkomaapykälä, eli Lappalainen voi halutessaan siirtyä ensi kauden jälkeen ulkomaille.

Liigan supertähti, Jesse Puljujärvi ei mahtunut all-star kenttääni.
kuva: Yle

Sitten ehkä tekstin sokeriin, eli "all-star" kenttään. Tähän voisi periaatteessa heittää Kärppien ykköskentän, mutta hain vähän vaihtelua. Jesse Puljujärvi olisi ehdottomasti mahtunut tähän, mutta jätin hänet tahallaan pois, koska muuten jinksaan hänen kautensa. Sitähän en halua, liigapörssin luottomies, kun on. Julius Nättinen johtaa maalipörssiä, mutta koska pelaa jossain Jypissä, niin ei ikinä mahdu mihinkään joukkueeseen, onneksi Jukka Jalonenkin älysi tämän ja jätti häenet ulos maajoukkueesta *hymiö*. Jo riittää tämä saatanan lätinä, tästä kentästä saa ja pitää olla erimieltä.


             Tyler Morley (Tappara)          Juho Lammikko (Kärpät)            Teemu Turunen (Hifk)                                       
                                        Elmeri Eronen (Hpk)           Ludwig Byström (Kärpät)
                                                           
                                                              Henrik Haukeland (KooKoo)

Ensinnäkin, Morley, jösses että siinä on liukas jätkä. Pyörii kuin Niilo22:sen sukat jalassa. Lammikko on fyysisesti ylivertainen Liigaan ja on saanut tehojakin aikaan. Turunen on äitynyt hirmu vireeseen, tästä kiitoksena maajoukkuekutsu. Eronen on laadukas yleispakki, joka tehoilee kiitettävästi (teki juuri maalin, kun kirjoitin tätä :D), kuten Byström. Byström on muuten yksi vittusaatana, mitä tulee liigapörssiin. Käytännössä hävisin kimpassani tämän pelaaajan takia. Haukeland, kuten KooKoo joukkueenakin on löytänyt yhteisen sävelen. Helppoa on voittaa, kun maalivahti poimii mustaa kiinni 95% varmuudella.

Rapakonkin takana tapahtuu, Edmonton, Buffalo ja Arizona jyrää ja pistepörssin kärjessä on Saksalainen. Viimeisen kerran kärjessä nähtiin Saksalainen, kun toisessa maailmasodassa natsit hyökkäsivät Venäjälle. Se ei päättynyt hyvin, saa nähdä miten sakemanni nimeltään Leon Draisaitl saa pidettyä tuon johtonsa. Connor McDavid, josta olen tekstinkin kirjottanut, vink vink, jakelee rystylättyjä siihen tahtiin, että voi olla hyvinkin mahdollista, että Draisaitl rikkoo 100 pistettä toisen kerran peräkkäin. Alexander Barkov, josta myös löytyy teksti, kärkkyy syöttöpisteitä. Vastuun jakamista, kun omat viimeistelytaidot riitä ":)".

Liigan paras tutkapari? Kanadalais-Saksalaiskaksikko on pistepörssin kärjessä ensimmäisen kuukauden jälkeen.
kuva: The Hockey News

Väsäsin NHL:stä myös oman tähdistökentän, tosin pelkällä tilastoscouttauksella, koska sattuneista syistä en ole montaa peliä katsonut. John Carlson on aloittanut kautensa histroiallisen hyvin, kauden lopussa 80 pistettä kenties? Tuukka Rask johtaa torjuntaprosenteissa, ja on hilannut Bostonia aina kärkipaikoille asti.

    Leon Draisaitl (Edmonton)          Connor McDavid (Edmonton)        David Pastrnak (Boston)

                                John Carlson (Washinton)        Ryan Ellis (Nashville

                                                      Tuukka Rask (Boston)

            

Kuten jo olet huomannut, jääkiekon ei tarvitse olla vakavaa, pääosin tämä on "kivaa" ajanvietettä, milloin välillä vituttaa. niin että silmiin sattuu. Varsinkin, kun olet KalPa fani. Pakko onnitella tätä kautta KalPaa, 90-vuotiaana seurana kuulumme jo perinneseuroihin. Toivottavasti matka jatkuu vielä pitkään.  

Kuukauden päästä saatte kokea sellaisen tajunnanräjäyttävän kokemuksen, mistä näette unta vielä vuosia, painajaisia kenties. En paljasta aihetta, koska siinä menisi jännitys. Menen tästä laskemaan matematiikkaa, jotta ei koko elämää työttömänä olisi. Kiitos, jos jaksoit lukea, palautetta saa antaa ;)


ja joo, tässä pari tekstiä, jotka kannattaa uusien, ja miksei vanhojenkin lukijoiden lukea! :)

Kuuluisa lappiteksti, elämänkertani ja Sebastian Ahoa käsittelevä eepos

Klikkaat vain tuota tekstiä ja pääset lukemaan sen, suosittelen vahvasti tuota lappitekstiä.

Missä menet KalPa?

Suuri hätä. Vai onko?

Lainatakseni legendaarista Kummeli kohtausta:"Ei tästä tule pojat yhtään mitään". Kieltämättä tämänhetken KalPa aiheuttaa samoja tuntemuksia.

Kaudesta on pelattu hädin tuskin kuudennes, mutta KalPa fanien keskuudessa vallitsee kaaos. Kyllä, peli on sekaisin, mutta niin on muillakin. Sarja sijoitus on kirjoitushetkelllä kahdeksas, mikä hätä silloin olisi? Siksipä pureudun hieman alla KalPan alkukauteen, ja spekuloin tulevaa.

Kauteen lähdettäessä oli jo selvää, että alku kaudella olisi paljon vaikutusta loppukautta kohti. Mietitään lumipalloefektin kautta, nuori joukkue ottaa pataan peräjälkeen, henkinen taakka suureenee, joten voittojen kairaaminen on tuplasti vaikeampaa. Kuvion voi kääntää toistenkin päin: voittoja voittojen perään ja torille. Paljon oli, ja on kiinni Eero Kilpeläisessä. Ja ennenkuin joku tilastoniilo tulee märisemään, että: "Kilpeläinen ei ole omalla tasollaan yhywähää", niin katsotaan hieman KalPan puolustusta. Niin, gloryhuntterit tuskin edes tunnistavat nimeä Valtteri Parikka. Koita siinä sitten torjua kiekkoja, kun puolustus haparoi kuin Tauski perjantai-iltana. Kilpeläinen on sitäpaitsi ollut suurin syy miksi KalPa ei ole viimeisenä.

Voittojen takuumies, Eero Kilpeläinen
Kuva: Jatkoaika

Älä eroa Toma!

Suurin paskalasti lannotaan kuitenkin tulokasvalmentaja Tommi Miettisen niskaan. Ei hätäillä vielä kuomaseni, Miettisen erottaminen tässä vaiheessa olisi erittäin tyhmä teko, miksikö? Kyseessä on eittämättä lupaava valmentaja, kausi on Miettiselle ensimmäinen kokonainen aikuisten sarjoissa. Osasitko sinä ajaa polkupyörää heti? Sitäpaitsi mielestäni suurempi syypää on apuvalmentaja Marko Tuomainen. Entinen NHL-hyökkääjä vastaa papp:sta, puolustusalueenpuolustuspelistä. Jo viime kaudella oli nähtävissä erittäin kuritonta ja aivovammaista puolustuspeliä, tällä kaudella tuo on sentään hieman parantunut. Kehitettävää on, varsinkin hyökkäyksiin lähdöissä. Peli sakkaa yleensä ennen vastustajan sinistä, kun ei ole syöttöpaikkoja  ja päätykiekkoihin reagointi on pielessä. Osasyy on myös joukkueen rakentamisessa. Ainoa rehellinen jalalla kiekko ylöstuova pakki on vasta 18-vuotias nuorukainen, Kim Nousiainen. Nousiaisessa piilee todella kova potentiaali, mutta joukkueen ykköspakiksi hänestä ei vielä ole. Muut puolustajat ovat taas liian hitaita, Parikka olisi periaatteessa ainut joka pystyisi hoitamaan tuota roolia Nousiaisen lisäksi, mutta Parikalla on tapana olla telakalla puolet kaudesta. Hankintalistalle siis oikea kätinen kiekollinenpuolustaja. Ja heivatkaa se Gröndahl jo muualle sieltä.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, KalPan puolustuspeli rakoilee pahimmallaan pahasti
Kuva: TPS

Ylivoima, tai ei sitä voi "ylivoimaksi" sanoa, kun vastustaja pääsee paremmille paikoille. Aivan käsittämätöntä, miten voi hoitaa noin paskasti jonkun homman? Paperilla ylivoimaviisikot näyttävät hyvältä, mutta pelaaminen on yhtä löysää, kun Tauskin vessassa oleva tavara Lauantaina. Tähänkin auttaisi huomattavasti se puolustaja, ja ehkä joku kiva pieni snaipperi, jooko pliiiiis?

Suurin murheenkryyni on maalinteko, kuten aina. Hyökkäyksissä ei olla tarpeeksi röyhkeitä ja paska valuu lahkeeseen maalipaikoissa. Aleksi Klemettiä on kiittäminen, ilman häntä ne vähäiset pisteet olisivat jääneet saavuttamatta. Uskon, että tämä osa-alue korjaantuu samalla, kun saadaan muut, aiemmin esittämäni kohdat korjattua. Kun avaaminen toimii, niin jää enemmän energiaa hyökkäykseen, eikä omiin jäädä pyörimään, josta vastustaja rokottaa.

Hätä ei kuitenkaan suuri, SaiPa, kyllä SaiPa, pysyy sentään takana. Mielenkiintoinen fakta tähän väliin: aina kun SaiPa on ollut jumbo, niin KalPa on ollut mitaleilla. Toivotaan, että SaiPa jäisi myös viimeiseksi, KalPan materiaali kyllä riittää pelaamaan mitaleista, kunhan jokainen puhaltaa yhteen hiileen. Ja kunhan sinne hankitaan se rightin pakki


Teksti oli hieman analyyttisempi kuin yleensä. Pahoittelut niille keitä tämä ei oikein iskenyt, maailmassa on monta muutakin blogia :D

Mallioppilaan puhe jääkiekosta!

Jos joku miettii yksin tietokoneen ääressä, että miten äidinkielestä revitään kymppejä, ohessa mallisuoritus.


Back storyna: meidän opettajamme VIHAA jääkiekkoa, joten kyllä, tein aivan vittuilakseni puheen juuri siitä. Sisältö oli kuulemma timanttia, joten 10- sieltä napsahti.


Lukekaa ja pohtikaa, ja ennenkaikkea "nauttikaa".

Tämä puhe oli osana Äidinkielenkurssia, aiheena oli puhetaito ja lopussa täytyi pitää "vaikuttava"puhe. Se, että miten vaikuttavana pidätte tätä riippuu teistä!

"Hyvät kanssaoppineet ja rakas opettajamme X

Puhe piti pitää intohimoisesta aiheesta, tiedän sen että ketään tämä aihe ei kiinnosta, mutta ainakin vihaatte minua enemmän tämän puheen jälkeen.

En ole paljon väärässä jos väitän että tämä pieni, halkasijaltaan 7,6 cm oleva kumilätkä, on pelastanut monien elämän, myös minun. jos joku ei hoksannut, niin kyseessä on jääkiekko.

Mietitään elämää ilman jääkiekkoa, 90-luvun lama suomessa. alhainen itsetunto, ynnä muu pahuus korjaantui käytännössä vuonna 95. Mitä sillon kävi? tupuhupulupu kenttä painoi ruotsin maanrakoon globenissa ja timo jutila sai nostaa maailmanmestaruuspokaalin ilmaan, tämä oli ensimmäinen kerta suomen historiassa kun näin on käynyt. tästä kohosi suomalaisten itsetunto, kiitos jääkiekon.

Olen kerran kuullut väitteen, että jääkiekkoilijat ovat tyhmiä, missien perään juoksevia panomiehiä vailla moraalia. Jaa-aa sanon minä, Ncaa on yliopistourheilu sarja, siihen kuuluu jääkiekko, ja monia muita lajeja, sarja on erittäin arvostettu yhdysvalloissa. Yliopistoonhan pääsee todellakin jos on tyhmä. tämä missi juttu on yksi vitsi, se että Mikael Granlund sääti jonkun missin kanssa ei tarkoita että koko suomen jääkiekkoliitto pyörisi näiden kumitissien kanssa. Samaan syssyyn voidaan todeta että laulajat ja mallit kuolaavat jalkapalloilijoiden perään, koska Gerard Pique sattuu seurustelemaan Shakiran kanssa. Fakta on vain se että urheilijat, mallit ja artistit liikkuvat samoissa piireissä. Kateelisten ulinaa se vain on.

Jääkiekko on parasta viihdettä. Isot miehet sohivat kepeillään toisiaan, samalla kun pera ja ismo öyhöttävät olvi kolmoset kädessä kotona. jääkiekko yhdistää, mutta jos se on väärin öyhöttää niin jäädään kotiin syrjäytymään ja masentumaan. Osalla se öyhöttäminen kuitenkin menee “välillä” yli. ainakin sitä on hauskaa seurata, jossei muuta. mielestäni esim väkivalta ja rasismi ei kuulu katsomoon, pientä vittuilua vastustajille saa olla, mutta kuten kaikessa: liika on liikaa..

Ettei jääkiekosta tule liian hyvä kuva niin, kyllä, jopa jääkiekossakin on omat huonot puolensa, tappeluita ja turhia pääosumia, joista seuraa monien vuosien lääke- ja päihde helvetti. tämä on kuitenkin marginaalista, todella todella todella harva nykykiekkoilija kuolee varsinkaan jäällä, vaikka peli nopeutuu koko ajan, nyky säännöt takaavat sen että vahinkoja sattuu vähemmän. Entisaikojen “poliisit”, eli tähtipelaajien suojelijat ovat kyllä kärsinnet uran jäkeisistä vaivoista, lähinnä aivotärähdyksistä johtuneista oireista. Suosittelen tähän väliin kirjaa, joka kertoo Tommi Kovasesta, kirjan nimi on kuoleman laakso, käytännössä kirja kertoo Kovasen elämästä aivotärähdyksen, ja vamman kanssa. Toisaalta tämä aivotärähdys ilmiö ei ole vain yleinen jääkiekossa. Nyrkkeilyssä, amerikkalaisessa jalkapallossa ja jopa kouluratsastuksessa päävammat ovat lajin ytimessä. 

Jääkiekkoa voi pelata, siitä voi lyödä vetoa tai tehdä kuten minä, kirjoittaa siitä.  miksi minun tai kenenkään muun pitäisi pelätä sitä mitä rakastaa tehdä? Tulkoot huonot pisteet tästä, pääasia että itse nautin mitä teen, ja kliseisesti: maailmassa eletään vain kerran"

Arttu 2019 :)

Käykäähän lukemassa ajankuluksi muitakin tekstejä ;)

Sateinen syyskuu- Kirkas tulevaisuus Liigassa!

Liigakausi on polkaistu käyntiin-viimeinkin. Uusia nuoria tähtiä on marssinut eturiviin: Anton Levtchi, Aatu Räty, Anton Lundell, Kim Nousiainen... Lista jatkuisi ties miten pitkään. Nuoret ovat keiltämättä Liigan suola, kasvattajaliigana kotoinen liigamme toimii loistavasti. Tämä on erittäin hyvä asia suomalaisen jääkiekkoilun kannalta. Monet seurat panostavat nuoriin sen sijaan, että kokoonpanot vyöryisivät palkkasotureita. Nuorissa on tulevaisuus, mielestäni on erittäin hyvä, että muuttoliikenne Kanadan juniorisarjoihin saatiin jotenkuten katkaistua. Ajatellaan viime kautta, Kaapo Kakko olisi pelannut OHL:ssä, olisitko käynyt katsomassa TPS:n pelejä? Fakta on se, että Kakon kaltaiset supertähti-statuksen omaavat pelaajat tuovat väkeä halliin, joten vinkkinä liigapomoille: käyttäkää niitä junnuja, palkkasoturit kuuluvat Rauman Lukolle.

KalPan posiitivisin yllättäjä, Kim Nousiainen
Kuva: jatkoaika

NHL:ssä pelin suuntaus on koko ajan nopeampaan päin, tämä alkaa pikkuhiljaa rantautumaan Liigaan. Hemmetin hyvä asia jos minulta kysytään. Tässäkin asiasta hyötyvät seurat, nuoret pelaajat ja katsojat. Katsoisitko sinä trappi-peliä? Katsoisit, jos olet Tappara fani, totuuden nimissä edes Tapparakaan ei Trappia harrasta kuin pakon edessä. Nykykiekkoilijalta vaaditaan koko ajan nopeimpia jalkoja ja päätä. Kasvattajaliigana meidän tehtävänä on valmistaa pelaajia isoihin sarjoihin, tätä kautta nousemme taas Euroopan huipulle, ja alamme kilpailemaan samoista pelaajista Sveitsin- ja Ruotsin pääsarjojen kanssa. Ettei tämä ala muistuttamaan kansankiihottamispuhetta, niin lopetan tämän tähän.

Alkukaudesta olemme saaneet todistaa nopeampaa peliä- ja päävammoja. Tuntuu, että joka pelissä joku ottaa suihkukomennuksen nimikkeellä "päähän kohdistunut taklaus". Sanottamatakin selvää, että tämän on muututtava. Taklaukset kuuluvat lajiin, siitä en intä, mutta typerät- ennenkaikkea myöhästyneet taklaukset on jätettävä unholaan. Kyllä, taklattavallakin on oma vastuunsa. Et voi kyntää jäällä pää perseessä ja odottaa syöttöä. Pakostakin siinä kolahtaa. Juuret juontavat juniori ajoista, jolloin kiekkoa vatkataan katse kiinni jäässä. Näköalue on suppeampi, ja kun vauhdit kasvavat niin a´vot.

Voimasuhteita arvioidessa en voi sivuuttaa Tapparaa. Tamperelaiset ovat aloittaneet kauden historiallisesti, peräti  23 pistettä 8:sta pelistä on ilmiömäinen suoritus. Joukkue on erittäin tasapainoinen ja hyvin organisoitu. Haastajina näen tällä hetkellä Kärpät. Muilla ei vain riitä näiden kahden suuruuden rinnalla.

Tapparan komennossa mennään jälleen, Kuva Yle

Kausi on jo alussa, mutta KalPa senkun kyykkää. NHL kausikin pyörähtää käyntiin kohta, elämme jännittäviä aikoja ystäväiseni

Elämänkerta? Jääkiekko osana minua

Aika pyyhkiä pölyt blogista. Kuukauden hiljaiselo on taputeltu, kehitystä ei ole tapahtunut.

Sinällään jännä juttu, blogin aihe on jääkiekko, mutta en ole koskaan kertonut omaa "tarinaani" tämän junttilajin parissa.

Itsenhän en ole kasvanut missään urheiluperheessä, isäni kyllä on sanojensa mukaan pellannut Jari Kurrin sekä Timo Suden kanssa. Kuitenkaan jääkiekko ei ollut pikkunassikkana se ykkösjuttu minulle. Olin itseasiassa erittäin kiinnostunut autoista! Kuten jääkiekostakaan, en tiennyt autoistakaan sen taivaallista. Niitä oli vain mukava katsoa ja ihmetellä. Silti päädyin lukioon.

Yllättävää oli se, että kiinnostuin jääkiekosta juuri sen takia, koska sillä sai maineen kovana poikana. Kuulemma tytötkin tykkäisivät. No ei muuten tykänneet. Vuosi oli 2010, MM-kisoja seuratessani aloin pohtimaan:"tekisin tuon ja tuon paremmin". Seuraavan vuoden Helmikuussa, tarkemmin 14.2 koitti ensimmäiset reenit. Tätä ennen olin käynyt Nurmeksen Seppojen maineikkaan luistelukoulun. Siinä 9-vuotiaana astelen pukukoppiin, puen varusteet ja astelen jäälle. Muistan vielä sen mitä harjoituksia meillä oli. Ympyräluistelu, tötsien kierto, 1-0 hyökkäys ja lopuksi pelit. Rakastuin heti, tämä rakkaus kestäisi pitkään.

Ensimmäisellä varsinaisella kaudella naapuriseura Lieksan Hurtat liittyivät meihin. Lieksassa oli menossa halliremontti, huhuiltiin areenaa, saatiin lato. Ensimmäinen peli Kiteen jääkarhuja vastaan, symppis nimi kieltämättä, jääkarhut hei :3. Hirveä teurastus siitä syntyi, 18-2 tuloksella. Pääsipä siinä pieni Arttu-poika tökkäämään uran avausmaalin. Riparimaali, nämä tulevat tutuimmiksi myöhemmin.

Pakko myöntää, etten muista ensimmäisestä kaudesta mitään muuta. Toinen kausi oli ensimmäinen isolla kentällä. Harjoituksiin kuljettiin n.100km, ja peliaikaa ei herunut. Paska joukkuehenki ja myöhäiset harjoitukset ei oikein napannut. Nähtiin suursiirto, kun vaihdoin punaisen #20, valkeaan #11 nuttuun.

Täten aloittelin kahta viimeistä kauttani kotiseurassa. Ilmapiiri oli loistava, valmentajat rentoja ja KANNUSTAVIA, tämä on tärkeää junnukiekossa. Nuorena täytyy pitää motivaatio korkealla, eikä tappaa sitä meuhkaamalla ja leikkimäällä wannabe Jursinovia. Oma pelini löysi uusia ulottuvuuksia. En ollut enään se hyödytyn jäähykone, minusta oli tullut vasemmanlaidan voimajyrä loistavalla pelisilmällä. Helppo nyt verrata, mutta vähän Mikko Rantasmaista olemusta minulla oli. Ei toki yhtä isoa takamusta.

Uran kohokohta: hattutemppu KalPaa vastaan, kirjoitin siitä Kimmo Timoselle, kun koulussa piti kirjoittaa urheilukokemuksistaan. Kirje ei koskaan päässyt Timoselle asti, harmittaa vieläkin. Kieltämättä olen vieläkin ylpeä niistä maaleista. Kiekko olisi lipunut maaliin, mutta hanakka mailani työntyi aina väliin. Yksi riparimaali saattoi olla. Aina helppo kale!

Lopetin urani tyylikkästi lätyttäen kaksi syöttöpinnaa viimeisessä pelissä. Pitsalla ollessani, todellinen urheilija, kun olen, sain tietää että syöttöpörssin voitto kilahti taskuun. Hokkarit naulaan ylivoimaisuuden takia.

Jääkiekko antoi pelatessani paljon, mutta fanina sen merkitys on kasvanut erittäin suureksi. Rehellisesti en tiedä olisinko sama henkilö nyt, jos elämässäni ei olisi lätkää. Kirjoittaisin luultavasti ilmajoogasta ja sen hienoudesta tässä. Tuollainen kumilätkä on tuonut elämääni suurta iloa, surua, vihaa ja rakkautta, mitä kukaan ei ole antanut ;)

2017 kevät on piirtynyt aivosoluuni tiukasti. Johan olin hiki, kokoajan kauhea huuma päällä, kun KalPa marssi finaaleihin. Huutoa, naurua ja huutonaurua sisältänyt kevät on tähän asti elämäni ikimuistoisin. Osan haluaisin unohtaa, kuten neidit Haapalan ja Salosen. Kiitos, onneksi häivyitte sinne minne aurinko ei paista.

Nykyään jääkiekko on elämässäni lähinnä kivana ajanvietteenä. Kirjoittelen siitä, puhun siitä ja katson sitä. Kausi on pyörähtänyt käyntiin. Uusia tarinoita ja sankareita on syttymässä. Nautitaan, kun voidaan, jäät sulavat kuitenkin joskus.

Jotain erilaista- Lapin reissu 8-13.8

Lusmu lapissa

Kahdeksan kilpailijaa. Viisi raskasta päivää Lapissa. Mukana vain tarvittavat välineet ja koira. On  Selvityjät Lappi- kirjoituksen aika.

Rehellisesti, tuo selviytyminen ei tehnyt edes tiukkaa. Johtuiko se minun erätaidoistani vai liian helposta reitistä, se on lukijan vastuulla. Reissu oli uskomaton, tähän tekstiin mahtui vain murto-osa siitä. Se mikä tapahtuu Lapissa jää Lappiin. Avaan hieman reissua tuossa alla. Nauttikaa.

Ensimmäinen aamu, viimeinen sellainen milloin heräisin omasta, lämpimästä sängystä alkoi mehevällä aamupalalla. "Puuroa ja patonkia vaikuttaisi hyvältä" tuumin, kun astelin jääkaapille. Rinkka mojotti huoneen nurkassa, jota lemmikkikoira (pehmolelu) Musti vartioi. Viimeiset tarkistukset. Kaikki oli mukana, jopa asenne oli kunnossa. Rinkka selkään ja menoks. Koululla vastassa oli musta Audi, jota kuskasi toinen reissuun lähtevistä opettajista. Kyseessä oli lukiokurssi, joten koulu hoitaisi kyydit ja matkan päätteeksi saisimme yhden kurssimerkinnän. Siinä lievää ylinopeutta ajettaessa tuli mieleen asioita:"mitä helvettiä sitä on lupautunut tekemään", oli varmaan yleisin mielikuva.

Isolla kirkolla pysähdyttäessä matkaan tarttui matkaseuraa, kun Tompsa lähti mukaan. Tompsa (ei ole oikea nimi, keksin juuri äsken sen) on kokenut eräkävijä, joten hän oli arvokas lisä amatöörien sekaan, kuten opettajamme mainitsi. Kreikkalaisesta ravintolasta lätty naamariin ja kohti Sodankylää. Suu auki ihmettelin, kun Sodankylän raja tuli vastaan. Matkaa itse kylään oli silloin 60 kilometriä. Porojakin näkyi jo. Oli taas kyllä ihmettelimistä, kun sarvipäät olivat mustia. Miksi ne sitten on aina piirretty valkoisina? Rasismia sanon minä. Matkalla selvisi, mitä tarkoittaa porun kuseman matka. Se on neljä kilometriä, sen verran poro jaksaa pidättää. Tulipahan siis opittua taas jotain uutta, kiitos Tompsa.

Kiilopään matkailukeskus, ensimmäinen majapaikka. Kauhea väsymys, joten miksen menisi nukkumaan? Vitut sanon minä, ensimmäinen hermoromahdus sattui, kun oli aika käydä nukkumaan. Ei siinä mitään ihmeelistä, VIELÄ. Laitoin silmät kiinni, rauhotuin luonnon hiljaisuuden lomassa. Kunnes huomaan, että olen valvonut neljään aamuyöstä. Välissä saatoin nukahtaa tunniksi tai pariksi, mutta kylmästä täristen päätin ottaa riskin. Nousin hitaasti ylös toivoen,  että en herättäisi kanssamatkustajia. Kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja ulos kävelemään ympyrää. Kolme tuntia käveltyäni alkoi porukka heräillä. Aamupalat nassuun ja kamat kantoon. Oli aika vaelluksen.

Ensivaikutelma oli hurja, kun kiipesimme Kiilopään huipulle. Jumankauta, kun otti hengestä. Reidet aivan tulessa ja hiki virtasi. Toisaalta, minullahan oli kaksi villapaitaa päällä. Huipulla aukesivat aivan uskomattoman hienot näkymät, ne ei edes kuvissa näytä niin ihmeelisiltä, mutta, kun ne pääsee itse todistamaan niin johan sielu lepää. Pari kuvaa otettuani istahdin penkille. Alkoi kylmää. Vastahan olin valittanut, miten kuuma oli. Tuntureita pitkin meno ei ollut niin hajottavaa kuin metsässä rämpiminen. Oli itseasiassa aika kivaa, ei hiertänyt eikä sattunut. Hetken ajan jopa nautin kävelystä.

Ensimmäinen maastoyöpaikka Lankojärvellä oli nätillä paikalla. Järvi oli upea, varsinkin viideltä aamuyöstä, kun taas tärisin kylmästä. Onneksi paikalla oli virolaismies, joka auttoi minua. Nuotioon tulet ja rupalteltiin. Erittäin mukava mies, joka oli vastottain aloitellut vaellus harrastuksen. Ylipäätänsä kaikki vastaantulijat olivet todella mukavia ja avoimia. Jopa minä, ihminen joka on super ujo, uskalsin puhua heille. Jos jotain jään kaipaamaan tuosta reissusta, niin se on ihmiset ja heidän tarinansa. Ei ole mitään mukavempaa kuin kuunnella nuotion ääressä erilaisia legendoja ja tarinoita eri reissuilta!

Helvetti, että voi ihmistä vituttaa. Ihan samperin kylmä, ahdistaa ja väsyttää. Jotain on pakko keksiä, joten alan kirjoittamaan päiväkirjaa. Sitä en viitsi tässä lukea, teksti on mitä on. Sanotaanko, että nyt harmitti olla siellä. Kuivaa leipää ja epäpuhdasta paskavettä naamaan ja kohti tuntematonta. Porukka sai houkuteltua (pakotettua) minut lähtemään pitempää reittiä. Perillä odottaisi sauna. Vain suomalaiset kävelevät 22km saunan takia. Jalkoja sattui ja mieltä rasitti. Jospa se siitä tuumiskelin ja painoin menemään. Perillä otin kengät pois, hyi elämä sitä hajua. Pikkuvarvas oli menossa kuolioon ja jalkapohjat täynnä jotain ihme palloja. Saunaan ranskalaisen miehen kanssa ja LÄMPIMÄÄN tupaan haisemaan <3. Oi, että miten ihana oli herätä lämpimästä. Vitutus hävisi kuin pieru saharaan. Kuivaa leipää ja tossua tossun eteen ja kohti Suomuruoktua, viimeistä yösijaa maastossa. Johan Arttu-poika alkoi tallustaa. Maailman nopein vaeltaja, tai näin ajattelin ennenkuin lyyhistyin maahan. Matkaa oli menty 3km, jäljellä olisi 18.  Perus valetamista metsässä. Hymy oli ihan korvissa, kun päästiin vihdoin ja viimein majapaikalle. Pahaa ruokaa naamaan ja kortin peluun kautta nukkumaan. Vaikka satoi kuin sieltä Esterin kuuluisasta, niin nukuin silti hyvin.

Viimeinen aamu, sataa kaatamalla, mutta suomalainen sisu puuttuu peliin ja matkanteko alkaa. Poroja näkyy ja Viivi koira saa hepulin niistä. Kävely tuntuu mukavalta, varsinkin kun saa netin käsiinsä <3 Kuulostaa absurdilta, mutta kun olet ollut 4 päivää "erossa sivistyksestä" niin jopa uutinen KalPan häviöstä piristää. Viimeiset kilometrit olivat pitkiä, kun ajatus sivistyksestä raasti mieltä.

Perillä, selviydytty on! Fiilis oli huikea, kun jalkani osuivat asfalttiin. Ei enään ikinä rinkkaa ja vaelluskenkiä, paitsi armeijassa, mutta onneksi C-paperit on keksitty :). Jalkoihin sattui, mutta silti teki mieli hyppiä ja juosta. Viimeisen yön vietimme huvilassa, jossain päin Lappia (Luostossa). Suklaata ja James Bondia, ja untenmaille, aamulla alkaisi kotimatka.

Olin kuin tikku paskassa, kun nousin sängystä Tiistai aamuna. Jokainen paikka mihin voi sattua oli kipeänä, mutta olin perkeleen ylpeä muista ja ennekaikkea itsestäni. Kukaan, kirjaimellisesti kukaan, ei olisi uskonut, että pääsisin "maaliin" asti. Kotimatkalla alkoi kaipuu Lapin luontoon, hulluus oli iskenyt. Kotona odotti lämmin sänky ja ikioma nalle, jolla oli ikävä. Äiti oli järjestänyt huoneen siistiksi ja iskä oli hakenut kaupasta karjalanpiirakoita. Enään puuttui paraati ja patsas.

Reissusta jäi aivan uskomattoman ihanat muistot. Porukka oli aivan mahtava, kaikki tsemppasivat ja auttoivat toisiaan. Kiitos heille, ilma heitä en olisi pärjännyt. Loppujen lopuksi reissu oli kannattava, vaikka välillä ärräpäät lentilivät. Lapin luonto oli todella nättiä, suosittelen jokaiselle käymään siellä päin. Ensikertalaisille tiedoksi, elkää heittäkö veiviä kaivoon, vaikka norsu olisi naaman vitulla!

Loppuun kuvakooste reissusta!

Tämän vesiputouksen yli me menimme! Oli jännää

Reissun MVP, Viivi koira

Porotkin tulivat morolle!

Vettä riitti

Maisematkin olivat komeat!

Jylhät tunturit oikein kutusivat luokseen!

Erämaa, loputun erämaa

Aika pitkälti tälläistä maisemaa se oli.

pssssstttttt: https://rystylattytarinoitajaakiekosta.blogspot.com/2019/08/patrik-laine-kukkopoika-harmasta.html

siinä on teksti joka on jäänyt osalla varmaan huomaamatta!

NHL- Läpimurto odotettavissa

Otsikko kertoo kaiken oleellisen, listaan alle odottevissa olevia läpimurtoja. Listalla on nuoria pelaajia, jotka eivät ole vielä nousseet potentiaalinsa huipulle. Tiedän, osaa, tuskin ketään kiinnostaa namä listat, mutta koska olen yksinvaltias teen niitä :D. Henkilökuvia tulee kyllä, mutta nämä listat ovat helpompia ja rennoimpia tehdä. Kirjoitin tämänkin automatkalla, kun lueskelin juttuja jääkiekosta. Toivottavasti mielyttää, ja saisitte uusia pelaajia tietokantaanne!

Kauden suurin läpimurto?

kuva: the athletic

1 Dylan Strome, Chicago Balckhawks

Chicago Blackhawksien kärkisenttereihin viime kaudella murtautunut kanukki tulee räjäyttämään pankin kunnolla tällä kaudella. Iso ja taitava pelintekijä pelasi viime kauden Hawkseissa miltein piste per/peli tahtia, tuoden myös uutta ulottuvuutta ja variaatiota heidän peliinsä. Löysi hyvin kemiaa Alex DeBrincatin kanssa, jonka viime kausi oli hänen henkilökohtainen läpimurto. Elkää yllättykö jos Strome pamauttaa +80 pistettä. Potentiaalia on, OHL:n pistepörssin kärkinimi 2015.

2 Brady Tkachuk, Ottawa Senators

Maineikkaasta kiekkosuvusta tuleva pelaaja, joka on pelaajaprofiililtaan hyvin samanlainen kuin isänsä ja veljensä. Calgaryssä pelaava Matthew teki läpimurron viime kaudella, nyt on pikkuveljen aika. Ulottuva ja fyysinen voimahyökkääjä voi pelata niin keskellä kuin laidassa. Erittäin vaikea siirrettävä maalin edestä. Sopivan ärsyttävä, tekee pieniä koiruuksia, mutta keskittyy peliin. 30 maali ei olisi yllätys. Kuitenkin tulevaisuuden nimiä joka tapauksessa. Ottawan on hyvä rakentaa joukkue hänen ympärilleen.

3 Kevin Labanc, San Jose Sharks

Periaatteessa viime kaudella nousi esille tehtyään 56 pistettä, mutta tasaisuutta kaivattaisiin. Luotettava kahden suunnan pelaaja, jolla ei varsinaisesti kokoa ole, mutta taistelee joka ilta sata lasissa. San Josen laadukkaassa hyökkäyksessä varmasti riittää tulitukea hänelle. Solmi alihintaisen sopimuksen, nyt on aika näyttää, että uuden sopimuksen arvo on lähemmäksi 7milj. dollaria. Siihen uskon, että Labanc tekee vähintään 65 pistettä, enemmän siitä, no se on arvailua.

4 Oliver Bjorkstrand, Columbus Blue Jackets

Juutti iski viime kaudella jo 23 maalia. Lujaa laukova tanskalainen tuo vaihtoehtoja ylivoimalle. Alkamassa kahdeksas kausi Pohjois-Amerikassa. Pieni, mutta sähäkkä luistelijan voi heittää kentälle, kun haetaan ratkaisevaa maalia. Nyt ei ole enään Artemi Panarin edessä, aika ottaa ykkösylivoiman paikka ja toiveissa 35 maalia, siitä lähdetään.

5 Shea Theadore, Las Vegas Golden Knights

Loistava luistelija sopii loistavasti Vegasin pelitapaan. Viime kauden pudotuspeleissä väläytteli potentiaaliansa iskettyään kahdeksan pistettä seitsemään otteluun. Ylivoimalla rooli on olla viivassa pyörittämässä peliä ja jakamassa kiekkoa Mark Stonelle, Max Paciorettylle ja Paul Stastnyn kaltaisille pelaajille. Vahva myös puolustussuuntan. Kunto on huippuluokkaa, tulee pelaamaan paljon.

6 Jesperi Kotkaniemi, Montreal Canadiens

Porilainen sentteri nousi kulttimaineeseen Montrealissa. Hieman yllättäen nappasi paikan "ylhäältä" ja teki heti vaikutksen. Isokokoinen, mutta hyvin luisteleva taitopelaaja on Montrealin kulmapalanen jo tällä kaudella. Nyt runkopelaajan rooli ja odotukset. Vahva molempiin suuntiin. Ylivoimalla varsinkin isossa roolissa, pehmeät kädet ja kristallin kirkas pelisilmä auttavat murtamaan vastustajan neliön. Paineet ovat kovat, mutta rennon letkeä Kotkaniemi nauttii siitä, ja iskee samalla muuten 60 pistettä.

7 Samuel Girard, Colorado Avalance

Girard on sulavasti luisteleva, pienikokoinen, pakki joka nostaa hyökkäyksiä omalla jalalla. Tuo pelinavaamiseen aivan uuden ulottuvuuden. Kettärä liikkuja viivassa, eikä pelkää yrittää temppuja kiekolla. Mainettaan parempi puolustussuuntaan. Todella aktiivinen maila ja matala peliasento takaavat yleensä kiekon riiston. Ei säkennöi piste sarakkeessa, mutta pelejä katsomalla selviää hänen todellinen arvonsa. Solmi vastikään seitsemän vuoden sopimuksen.

8 Jakub Vrana, Washington Capitals

Tsekkiläinen taitopelaaja päästä varpaisiin. Washington Capitalsin runkohyökkääjiä jo nyt, mutta kehittymis varaa on vielä. 24 maalia ei ole huono suoritus, mutta parempaakin pitäisi pystyä tuollaisessa tähtisikermässä. Vranalla on erittäin pehmeät kädet, nopeat jalat ja ranne kuti virittäytyy erittäin nopeasti. Fyysisesti perusvahva, muttei mikään punttipete. 30 maalia ja 60 pistettä ovat ihan realismia.

9 Ondrej Kase, Anaheim Ducks

Loukkaantumisista kärsinyt Tsekki on väläytellyt hyökkäsypotentiaaliansa. Viime kaudella 30 peliä tuottivat 20 pistettä. Nopea ja pelitaitava pelaaja. Ei järin iso, mutta tykkää ajaa väleihin. Loukkaantumisherkkyys on kysmysmerkki. Pysyykö kasassa täydet 82 peliä?

10 Tyson Jost, Colorado Avalance

Toinen "Avs" pelaaja tällä listalla. Nopea kanukki väläyttelee välillä. Coloradon oma kärkivauraus 2016. Sentteriksi pieni, eikä järin hyvä aloittaja. Tuo kuitenkin jalkoja ja käsiä keskikaistalle. Voimakas takakarvaaja. Potentiaali on olla Coloradon top 6 hyökkääjä. Ensi kaudelle 40 pistettä olisivat läpimurron alku. Kaiken mennässä nappiin 50 pisteen rajapyykki ei olisi mahdottomuus.

Loppu Turinat

Oma listani, johon pureudutaan viimeistään kauden loputtua. Saa nähdä, miten heikosti meni. Varmaan manasin kaikkien pelaajien kaudet tässä. Anteeksi heille, ja kiitos teille, koska jaksatte lukea näitä.

Patrik Laine- Kukkopoika härmästä

"Nöyristely on turhaa"- Patu Laine

Tukka taakse ja maalien makuun!
kuva: gogolf

Keskisormi pystyyn ja tappouhkauksia valmentajalle. Tulisiko heti mieleen 16-vuotiaana pelaajana? Ajatelkaa, jos Patrik Laine olisi suljettu silloin kokonaan pois maajoukkueesta. Suomen histroian lupaavampai maalintekijöitä- ehkä jopa se lupaavin- joutuisi muuttamaan maanpaossa Itä-Timoriin. Onneksi näin ei käynnyt. Laineen tarina on vähintään mielenkiintoinen. Niin on itse pelaajakin.

Tampereella 19.4.1998 syntynyt Laine on yksi tämän hetken puhutuimista pelaajista. Huippuluokan maalitykki aloitti uransa Ilveksessä 4-vuotiaana. Pian hän kuitenkin teki järkevän valinnan ja vaihtoi Tapparaan. Mielenkiintoista Laineessa tekee sen, että hän pelasi 12-vuotiaaksi asti maalivahtina. Maalivahtien nykyinen kauhu tietää siis, miltä tuntuu olla tolppien välissä. Lopulta hänen isänsä puhui hänelle järkeä ja Patrik siirtyi kentälle. Sen jälkeen jälki on ollut tuhoisaa.

Snaipperi

Ensimmäinen C-juniori kausi oli Laineella edessä 2012-2013. Karsinnoissa sekä Sm-sarjassa Tapparan paras maalintekijä. B-junnuissa- kaksi vuotta vanhempia vastaan- Laine pelasi puoli kautta lähes piste per/peli tahdilla. Seuraavalla kaudella hän pääsi jo pelaamaan A-junnuihin. 15-vuotiaana siellä 26 maalia on erittäin hyvä suoritus, olihan hän Tapparan paras maalintekijä, tuo on eniten maaleja mitä alle 16-vuotias pelaaja on sarjassa tehnyt. Maajoukkuepeleissä 9:ään peliin 17+6=23, ikäluokkina toimivat U16 ja U17.

Ammattilaisura alkoi Lekissä, tuolla kaudella se kohutapaus tapahtui. Siitä ei puhuta sen enempää, asia on käsitelty joukkueen sisällä. Lekissä peli ei oikein lähtenyt uomiinsa, toki asiaan vaikutti keväällä tullut polvivamma. Tämän kauden merkitystä ei pidä kuitenkaa väheksyä. Laine kasvoi ihmisenä omien sanojensa mukaan erittäin paljon. Kevään U18 kisoissa Laine jakoi maalipörssin voiton muuan Auston Matthewsin kanssa. Heitä verrattaisiin koko ensi kausi. Kesällä oli ryhtiliikkeen paikka: lahjoja on, mutta jotain pitäisi tehdä. Laine otti itseään niskasta kiinni ja alkoi treenaamaan.

Treenaus tuotti tulosta, kun Laine alkoi varausvuotenaan lunastamaan odotuksia. Viime kevään nousujohteinen MM-kisa urakka toi lisäbuustia harjoitteluun. Liiga uran avausmaali syntyi heti syyskuussa, ylivoimalla Espoon Bluessia vastaan (rip..).  U20 kisat tuskin unohtuivat keneltäkään? Laine voitti maalipörssin yhdessä Matthewsin kanssa. 23. Tammikuuta Laineesta tuli toiseksi nuorin hattutempun tekijä Liigassa Tuomo Ruudun jälkeen. Tulokkaiden maali-ja pistepörssin voitto plakkariin tehoilla 17+16. Pudotuspeleissä tahti kiihtyi ja maaleja tuli, kun Tappara marssi mestaruuteen asti. 10 maalia ja Jari Kurri palkinto kotiin (pudotuspelien paras pelaaja palkinto). Kevään MM-kisat olivat Laine näytöstä, lehdet kirjottivat jatkuvasti, kun piiska sivalsi häkkiin. 10 peliä 7+5 tehot, all star valinta, MVP palkinto ja hopeaa kaulaan. Kausi oli menestys. Toista sen kaltaista ei ole nähtävillä lähivuosina.

Patrik Winnipeg

Juhannus on juhlaa. Keskikesä ja suomijuntit ryyppää pää kolmantena jalkana. Laine oli perheineen Buffalossa odottamassa, kun Winnipeg Jets nousisi lavalle ja huutaisi Laineen nimen, heti kilpakummpani Matthewsin jälkeen. Työteko alkaisi nyt, Jetsillä on kovat odotukset Laineesta tulevaisuudessa. Seurahistorian hehkutetuin pelaaja. 

Tulokaskausi alkoi heti maalilla Carolina Hurricanesia vastaan. Neljäs peli-Winnipeg vs Toronto- Laine vs Matthews. Laine kevyt hattutemppu ja ensimmäinen kaksintaistelu taalajäillä Laineelle. Tammikuussa valinta tähdistöottellun toi Laineelle kivat bonukset. Karva yli 200 tuhatta dollaria. Kauden lopussa irtosi Jetsin maalintekijätilaston piikkipaikka 36:lla maalilla. Auston Matthews oli ainostaan tehokkaampi tulokas viimeistellen 69 pistettä ja 40 maalia vastaan Laineen 64:ää pistettä ja 36:tta maalia.

Toinen kausi ja odotukset olivat pilvissä. 40 maalia oli jo oletusarvo, kun taas 50 olisi ollut mukava tavoite. Puoliväliin päästiin kun Laine pommitti 44 maalia, jolla irtosi toinen sija maalipörssissä. Kaikkien aikojen kolmas suomalainen joka tuon 40 maalin rajan rikkoo. Arvatkaa ketkä muut ovat? Teemu Selänne ja Jari Kurri. Tälläisiin legendoihin Lainetta verrataan. Ensimmäinen Eurooppalainen U20 pelaaja joka rikkoo 70 pistettä. Pudotuspeleissä hän tehtaili 5 maalia 17 pelin aikana.

Lentävä puliukko? Se o Laine nääs
kuva:Yle

Kolmas kausi oli vaikea. 30 maalia ja silti heikko kausi, miten? Epätasaista. Yli puolet maaleista marraskuussa, 5 maalia yhdessä pelissä. Heikko puolustamaan. Entistä hitaampi, joko vastustajat osaavat lukea Lainetta niin hyvin, että hän ei pääse käyttämään tuota kuuluisaa laukaustaan? Huhuttiin, että hänellä oli kärhämää joukkuekavereidensa kanssa. Kukkopojan paluu?

Laineelle ei ole vielä tätä kirjottaessa solmittu uutta sopimusta. Minun tuurilla se julkaistaan minuuttia ennen tätä tekstiä, enkä ehdi korjaamaan :D. Spekuloidaan, sehän on kivaa. Siltasoppari on varmasti tulossa (lyhyempi eikä niin arvokas, pitää todistaa olevansa suuremman rahan arvoinen). 3 vuotta ja 6.5 milj per kausi. Siitä lähdetään, että Laine on liigan parhaimpia "snaippereita". Lainetta vihataan, onhan hän ihan ääripäätä suomalaisessa kiekossa. Ei ole nöyrä vaan sanoo asiat, miten ne on. Vähä sellaista v-mäistä ja ylimielistä olemusta. Tykkään, vähän väriä kaukalon ulkopuolelle.

Loppu turinat!

Pistäkää alle kommettia mitä mieltä olitte. Vähän lyhyempi teksti, mutta näitä on varmaan kivempi lukea? Voin palata siihen romaanityyliin jos haluatte :D Peace, ootte tärkeit kaikki <3

Kaapo Kakko- Turkulainen superjunnu

Kaapo Kakko- Turusta Manhattanille

Kaapo Kakko hymyilee leveästi Rogers Arenan lavalla Vancouverissa. Hetkeä aikaisemmin New York Rangers oli huutanut Turkulaisen nimen koko varaustilaisuuden toisena. Kuukautta aikaisemmin hän oli ollut kansallisjuhlassa, juhlittuna Kulta Kaapona. Mistä ihmeestä on kyse? Miten 18-vuotias pelaaja- miehen alku- on näin suosittu? Mistä se johtuu?

Petri- ja Sari Kakkoa on tästä kiittäminen, ei mennä sen enemäpää yksityiskohtiin. Päivä oli 13.2 ja vuosi 2001, kun Turussa saatiin kokea onni. Pikku Kaapo oli syntynyt maailmaan. Valloitus oli alkanut, nimenomaan kaukaloiden valloitus.

Juhlittu sankari. Kuva:Yle

Itsehän aloitin kiekkoilun 8-vuotiaana, luulin, että se oli liian myöhään. Kakko aloitti 7-vuotiaana. Tällä logiikalla minustakin olisi voinut tullat hyväkin pelaaja. Harmi, KalPa ei nyt saanut kauan kaipaamansa "fyysistäpakkia". Takaisin Kakkoon, 7-vuotiaana TPS:n junioreissa uransa aloitellut Kakko pelasi tähän kauteen asti kotonaan Turussa. C-junioreissa  alaikäisenä varakapteeni, ja yli sen kuuluisan "pinnaperpeli" tahdin. Eipä siinä kummia, Kakko pelaili vaan. Kaudella 2016-2017 Kakko pelasi suuremmaksi osaksi B-junnuissa. Sisäisen maalipörssin voitto, ja Tammikuussa 2017 kolmen vuoden juniorisopimus. Tosiaan, ikää oli vasta 15-vuotta. Tuolla kaudella hän teki 24 maalia runkosarjassa, ollen täten kuudes maalipörssissä. Pudotuspeleissä tahti kiihtyi, 7 maalia 5:een peliin. Maalipörssin voitto ja nimi Kaapo Kakko alkoi olemaan varsinkin Turussa jo aika tunnettu. Voitte vain kuvitella, kun Laine hype oli suurimmillaan ja Turusta ponnistaa tälläinen maalintekijä. 16-vuotiaana A-junioreissa 55 pistettä, vuoden tulokas palkinto toista vuotta putkeen. Liiga debyytti, 6 peliä ja 0+1 tehot. Keväällä U18 kisoista kultaa. Melko hyvä kausi siis, ja vielä ei olla edes varaus vuodessa.

Kansallissankariksi

Kausi 2018-2019, tuskin Kakko itsekkään tiesi millainen hulabaloo siitä tulisi. Päätavoite oli pelata kausi Liigassa, eikä tehoilla ollut sinänsä väliä. Ehkä joku 10+10, maksimissaan, mutta ei enempää. Kakko oli venähtänyt jo 187 senttiseksi hujopiksi. Okei, ei hän ole hujoppi, kun lihastakin on kiitettävästi. Raamit kohdillaan, ja kun siihen yhdistää taidon, nopeuden, laukauksen ja peliälyn on kyseessä erittäin toimiva paketti, etten sanoisi. Kausi alkoi loistavasti, heti ensimäisissä peleissä nähtiin maaleja ja hienoja asioita. Pienellä mailalla pelaava Kakko oli fyysisesti erittäin vahva aikuisia miehiä vastaan. Kiekonsuojaaminen on hänen vahvuutensa. Häneltä on erittäin vaikea riistää kiekkoa, kun hän on niin iso ja ketterä. Kauden keskivaiheilla oli edessä Nuorten MM-kisat. Kakon turnaus oli hyvä, ei loistava, mutta hyvä. Tärkeä ratkaisu maali finaalissa kruunasi kisat. Kauden loppua kohti tahti kiihtyi. Liigan kuumimpia pelaajia keväällä, ja TPS:n ainoita valopilkkuja. Saldo näytti runkosarjan jälkeen komeasti 22+16=38, kun pelejä kertyi vaan 45 kappaletta. Kakko tehtaili eniten maaleja koskaan Liigassa pelanneista U18 pelaajista. Keväällä MM-kisat joissa Kakko näytti mitä hän on miehiään. NHL-pelaajia vastaan erittäin kypsästi pellanut Kakko voitti MM-kultaa, joten vajaan vuoden sisään: U18, U20 ja aikuisten MM-kulta. Kova saavutus 18-vuotiaalta pelaajalta. Kuten jo todettua Kakko poimittiin 2019 draftin toisena pelaajana.

Ensi kauden Kakko pelaa NHL:ssä. Realistista on odottaa +25 maalia. Tulevaisuudessa varmasti kova tekijä, jopa 90 pisteen ylittäjä. Paljon samaa on toisessa Turukulaisessa- tai no Nousiaisista hän on kotoisin- nimittäin Mikko Rantasesta. Hänestä myöhemmin lisää ;)

Loppu turinat

Hui, olen tällä hetkellä lapissa, sen takia näitä lyhyitä tekstejä, pahoittelut. Vähän jännää hiihi. Tekstejä tulee kyllä. Odottakaa. Pitää mennä, alkuasukkaat hyökkää. MOIMOI <3

Aleksander Barkov- Suunnannäyttäjä

Aleksander Barkov- Aliarvostettu tähti

Öhöö, taas Wikipedia auki ja kopioimaan. Eikös se niin mene. Mietin aihetta, kenestä en ole vielä tehnyt? Kapanen, Aho ja Crosby , kaikki loisto pelaajia, mutta joku uupuu. Suomen kirkkain tähti, ehei se ei ole Jesse Puljujärvi, vaikka hänellä on Suomen seksikkäin kieli. Aivan, Aleksander Barkov (nuorempi t: Wikipedia), siitä voisin jutskailla sinun kanssasi alempana. Let´s mennään!

Hieman hymyä näkyvissä, mutta tuuletus ei mene yli hartialinjan, vaatimaton tähti
kuva:savon sanomat

Mää ja Tapparan mies

Aleksander Barrkov Jr on Tappara legenda Alexander Barkov Sr:n poika. Nuorempi Barkov sai alkunsa Tampereella. Hän putkahti maailmaan 2.9.1995, vuotta ennen hänen isänsä oli tullut Venäjältä Suomeen. Nuorempi Barkov ei siis kokenut 95 MM-kisoja, mutta huippu kiekkolija hänestä silti tuli. Varmaa tietoa en löytänyt, milloin Barkov aloitti pelaamisen. Jossain haastattelussa kuulin, että hän oli pelailut ulkojäillä nykyisen ystävänsä ja mentorinsa Ville Niemisen kanssa. Luisteltu on siis pienestä pitäen. Suomalais-Venäläis kiekkoilijan kasvattiseura on kuitenkin Tappara, se on varmaa se. Hetkonen, Suomalais-Venäläis, mitä sä selität Arttu? Barkovin vanhemmat, Alexander ja Olga ovat venäläisiä, siitä tuo kaksoiskansallisuus. Barkov tuntee itsensä kuitenkin 100% Suomalaiseksi, näin hän kertoi Ilta-sanomille 2015. Mielenkiintoinen artikkeli, lukekaahan jos teillä on sanoma tili ja urheilulehti tilattuna, minulla on hih. Nyt loppuu tämä leveily. Keskitytään asiaan, Barkovin junioriura kului Tapparassa, C-junioreissa hän tehtaili 45 pistettä, siihen vielä karsinnat päälle joissa syntyi tehot 6+8=14. Komeasti siis 59 pinnaa, kun pelejä kertyi 33. Pudotuspeleissä syntyi 12 pistettä 9:ään peliin. Pronssit kaulaan ja lomille, lomat tarkoittivat Barkovin tapauksessa isän kanssa treenaamista. Kausi 2010-2011, en edes jaksa eritellä hänen stasejaan. Kolmessa ikäluokassa pellannut Barkov saavutti tuona kautena C-nuorten Sm hopeaa. U16 maajoukkuepelejä kertyi myös. Ei mitään ihmeelistä, vielä. 

Pikku Sasha
kuva: tappara.co

Kauden 2011-2012 olisi pitänyt kulua Barkovin osalta A-nuorissa, mutta hän nappasi paikan Tapparan Liiga joukkueesta. 16-vuotiaana Liigaa. Mopoautolla hallille ja pelaamaan, siitä Barkov oli tunnettu. Heti toisessa pelissä hän teki maalin -kaikkien aikojen nuorimpana pelaajana- Porin Ässiä vastaan. 0.5 pistettä per/peli, edelleen 16-vuotiaana. Loppukeväästä hän kävi pelaamassa U18 kisat, Suomi jäi neljänneksi. Työsulkukaudella 2012-2013 Barkov oli erittäin tehokas. Ville Niemisen kanssa pelit sujuivat ja hän paukutti 48 pistettä. Valitettavasti loukkaantuminen katkaisi hänen kautensa pudotuspeleissä. Ken, tietää, jos Barkov olisi ollut pelikunnossa, olisiko Tappara marssinut mestaruuteen? Ei luoteta Kenin tietoihin. 

Juhann.. Aina tämä sama avaus. Barkov varattiin Florida Pantherssin riveihin, toisena pelaaja heti Nathan MacKinnonin jälkeen. Barkovin luultiin pelaavan seuraava kausi vielä suomessa, mutta Ilta sanomien mukaan hän oli sanonut kuukausia ennen Tapparan johdolle, että "Mä muuten pelaan änäris ens kaudel". Sanojen mittainen mies, rehti Suomalainen mies. 

Panttereiden uudet kynnet

Ensimmäinen NHL peli oli edessä 3.10.2013. Nuorin Suomalainen joka on pelannut tuossa sarjassa. Maalien makuun hän pääsi myös kyseisessä ottelussa. NHL:n nuorin maalintekijä. Ennen Olympialaisia tehoja oli kasassa 8+16, Olympialaisissa hän loukkaantui pelissä Norjaa vastaan ja oli loppukauden sivusssa polvivamman takia. Barkovin osittainen läpimurto nähtiin seuraavalla kaudella. Tehot eivät vielä vakuuttaneet, mutta puolustussuuntaan arvostus nousi. Monien supertähtien, muunmuassa Sidney Crosbyn mukaan Barkovia vastaan oli todella vaikea pelata jo tuolloin. Ulottuva ja fyysinen pelaaja loistavalla pelinluku taidolla. Tsekki legendat Jaromir Jagrn kanssa peli luisti, Jagr oli loistava mentori Nuorelle Barkoville. Varsinainen läpimurto nähtiin vasta seuraavalla kaudella Barkovin viimeisteltyä 59 pistettä, loukkaantumisien kanssa otteluita kertyi vain 66. Kevään MM-kisoissa Barkov oli johtavia pelaajia, viimeistyeltään 9 pistettä 9:ään peliin. Toinen sija Herrasmiespalkinto sarjassa, 8 jäähyminuuttia tuolla kaudella. Oletko liian kiltti Aleksander?
Loukkaantumiset jatkuivat ja seuraavalla kaudella Barkov pelasi vain 61 ottelua ja viimeisteli niissä 52 pistettä.

Läpimurto eliittiin tapahtui kaudella 2017-2018, Barkov valittiin NHL all star tapahtumaan. Kauden päätyttyä tehosaldo oli komea, melkein pinna per/peli tahdilla vetänyt Barkov viimeisteli 78 pistettä 79:ään otteluun. Florida jäi ulos pudotuspeleistä, mutta Barkov näytti arvonsa, ja sai vihdoin ja viimein ansaitsemaansa huomiota. Seuraava kausi toisi paljon uutta mukanaan, uutta arvostusta.

Barkov ei pidä paljon melua itsestään, sikäli hyvin Suomalainen pelaaja. Joukkue, valmennus ja fanit arvostavat häntä, siksi valinta kapteeniksi osui kaudelle 2018-2019. Kapteenin vastuu ei paljoa painanut. Marraskuussa Suomessa pelattu ottelu oli kauden kohokohtia varmasti. Loistavaa peliä kauden läpi, ja joukkojen johtamista. Panthers melkein ylsi pudotuspeleihin, mutta ainakin Barkovin kausi oli henkilökohtaisesti onnistunut. 35+61=96, ja loukkaantumiset olivat jääneet taakse. Kauden päätyttyä hän pokkasi ansaitusti Lady Byng Trophyn, herrasmiespelaaja siis.

Tammikuussa 2016 kirjoitettu sopimus on aivan pilkkahintainen, 5.9 milj kauden 2021-2022 loppuun. Tuon jälkeen palkka kohoaa varmasti 9-11 miljoonaan, kiitos Floridan matala verotaso. Jossain muussa seurassa jopa 13 miljoonaa ei olisi vääryys, jos Barkov päättää vapaille markkinoille lähteä. Mielestäni kannattaisi pysyä Floridassa, jalkeilla on potentiaalinen menestyjä. Varmasti Barkov tykkää asua Floridassa, vaikkei fanit ole siellä kaikista aktiivisempia.

Loppu turinat

Lapista (oletettavasti) selvitty. Arki edessä, kauhea arki. Kauhean kiireistä viikkoa pukkaa. Pyrin siihen, että sen pari kolme tekstiä saan tehtyä. Jos ei niin, niin. Ei sille voi mitään :/. No, mutta puspus ja moimoi :D

Quinn, Jack, Luke-Hughesin kiekkosuku

Veljekset kuin ilvekset

Mitä saa, kun yhdistää Quinnin, Jackin ja Luken? Perkuleen nopean kiekkoperheen. Tekstin aiheena on perehtyä pelaajiin, kuten aina, mutta pohtia myös, että miksi yhdestä perheestä tulee kolme supertalnettia. Juomavedestäkö se johtuu vai?

Orlandossa syntyneet Quinn ja Jack ovat saanet jo ensimakua NHL maailmasta. Nuorin veljistä, vuonna 2003 syntynyt Luke kuuluu vuoden 2021 draftin kuumiin nimiin. Otetaan käsittelyyn Quinn. Pahoittelut, että tekstistä voi tulla lyhyt, nuoria jamppoja kyseessä eikä heistä oikein tietoa vielä löydy. Tai sitten en osaa etsiä, jota epäilen eniten. Nauttikaa!

Vanhin veljistä on päässyt jo NHL kiekon makuun!
kuva: sportsnet

Quinn Hughes- Isoveli näyttää mallia

Orlandossa, Floridassa, syntynyt kiekkoperheen esikoinen on varattu Vancouver Canucksin puolesta 2018 numerolla viisi ja on jo debytoinut siellä. Kiekkouransa hän aloitti Torontossa, sinne he muuttivat jo varhaisessa vaiheessa Quinnin ollessa pikkupoika, kun hänen isänsä Jim Hughes sai töitä Toronto Maple Leafsista. Quinn vakuutti valmentajat luistelullaan. Nopeaa, kiihtyvää ja ketterää. Ainut rasite oli- ja on- hänen pieni kokonsa. Mittaa löytyy tällä hetkellä 178cm. Puolustajalle se on vähän, mutta kysykää Kimmo Timoselta haittaako se? Juniori urallaan hän ei paukuttanut itään mahtavia tehoja. Laadukas USDP marinoi häntä kuitenkin paremmaksi pelaajaksi. USDP on Yhdysvaltalainen junioriohjelma, jonne nuoret lahjakkuudet hakevat. He pelaavat todella paljon, USHL:ää, NCAA:ta ja käytännössä tuo joukkue on se, millä lähdetään U18 kisoihin. Quinnissa yhdistyy niin taito kuin viisaus. Kyseessä on erittäin viisaasti pelaava pelaaja, joka ei tee paljoa virheitä. Liikuttaa kiekkoa hyvin ja on hyökkäyspäässä vaarallinen. Potentiaalia hänellä on nousta Canuksin top 2 puolustajaksi. Ensi kausi näyttää paljon, musta hevonen Calder kisaan? Jackin ja Quinnin väännöt on myös katsottava, kun Canucks ja Devils iskevät yhteen.

Jack Hughes- Veljeskaartin lupaavin

Toukokuussa 2001, Orlandossa niinikään syntynyt Jack on lupaavin pelaaja perheestä. Veljiensä tapaan erittäin hyvä luistelija. Veljeskaartin ainoa hyökkääjä. Tuulen nopea, älyttömän taitava ja loistava pelinrakentaja tykkää pitää kiekkoa. Loistava syöttö- ja harhautusvalikoima. Devils oli varmasti iloinen, kun he saivat kunnian ottaa Jackin ensimmäisenä vuoden 2019 varaustilaisuudessa. USDP:ssä ennätystehoja tehnyt nuorukainen tulee aloittamaan uransa luultavasti laitahyökkääjän tontilta. 

Tiukka katse parrasvaloihin! kuva: detroit free press

Luke Hughes- Pikkuveli ei paljoa kalpene

Nuorin veljistä on syntynyt Michiganin osavaltiossa. Tällä hetkellä pisin veljeksistä, lupaa hyvää. Quinnin tavoin puolustaja. Nuori pelaaja josta ei voi vielä sanoa mitään. On kuitenkin scouttien mukaan hyvällä tuurilla 1.kierroksen kamaa 2021. Liekkö sitten vain hypeä, mene ja tiedä.

Mistä tämä kaikki johtuu? Geeneistä, vai ympäristöstä? Nyt voin leikkiä viisasta psykologia ja sanoa, että molemmat vaikuttaa. Hyvät urheilija geenit ja heti pienestä pitäen maila kädessä pelailu muovasivat Hugheseista loistavia pelaajia. Luonne kasvoi ja kilpailuvietti sai rohkaisua veljien kesken pelatessa. Aina oli voitettava ja oltava paras. Sellaisia he ovat nykyäänkin.

Loppu turinat

Lyhyempi teksti. Huomenna on lähtö Lappiin, joten ajastan pari tekstiä teille. Näkyillään suurempien tekstien parissa viimeistään ensi viikolla!

ps. käykäähän tsekkaamassa viime henkilökuva: https://rystylattytarinoitajaakiekosta.blogspot.com/2019/08/sebastian-aho-raumalais-porilais.html