EA:n uusi luomus- hitti vai huti?

Virtuaali lätkää- hermoromahdus tulossa?
 

Moni lätkä fani odottaa syksyä, alkaahan silloin uusi kausi ja uudet unelmat. Syksyisin myös peliyhtiö Electronic Arts- tuttavammin EA julkaisee uuden NHL pelin. Tämä uusin versio oli pelattavina Xbox one ja Ps4 konsoleilla, tosin vasta beta versiona.

Kansikuva poika, Auston Matthews. Kuva: EA sports

Itsetuhoisuuden alku- pelin lataaminen

Latasin pelin testasekseni sitä. Lähinä siksi, että tiedän onko peli ostamisen arvoinen vai ei. Ensivaikutelma oli huonohko. Peli tuntui jäykältä ja tahmealta. Syötöt olivat lepsuja ja laukausket sinkoilivat minne sattui. Taklauksia oli vaikea ajaa perille, tähän voi tosin vaikuttaa kolmen kuukauden pelitauko.

Aina turhaa uudistusta

EA on tuntunut viimeinkin panostavan visuaalisuuteen ja pelikokemukseen. Uudet laukaisu animaatiot, maalivahtien torjunnat ja selostus. Mitä hyötyä tästä on kun peli tökkii ja bugaa? Fifassa on käytössä frosbite pelimoottori, kun taas NHL:ssä on käytössä tismalleen sama moottori joka siinä on ollut jo vuosia. Mainittakoon vielä, että uudet selostajat ovat aivan hanurista. Kiljuvat kuin pikkutytöt Robinin keikalla.

Ruuti on märkää

Jotain positiivista pelistä löytyy. Tahmeaa se on kyllä, mutta paljon sujuvampaa kuin edeltäjänsä. Syötön vastaanottaminen ja liikkelle lähtöä on parannettu. Tämä tuo lisä mukavuutta pelaamiseen. Uudet laukaisu ominaisuudet tuovat lisää realisuutta peliin. Enään laukukaset eivät lähde kuin tykin suusta, kun ukko on väärin päin maalia kohti. Pelaajan pitää miettiä ja hakea oikeasti paikkaa jotta maalinteko olisi mahdollista. Ensimmäinen pelini oli juuri tälläistä. Vedot eivät lähteneet kunnolla, onneksi sentääm peli päättyi 2-1 voittooni!

Peli kuolee keväällä

Puhutaan siitä suosituimasta pelimuodosta, Hockey ultimate teamista. Jos joku ei tiedä tämän pelimuodon ideaa niin selitän sen lyhyesti: kuka höylää parhaiten mutsin luottokorttia voittaa. Okei, vähän liiottelua, mutta silti. Pelivuoden alussa pelimuoto on parhaimmillaan. Joukkueet ovat yleensä tasaisia eikä suuria tasoeroja näy. Parhaimmillaan kortit ovat syys-lokakuussa maksimissaan 87 luokkaa. 99 on siis maksimi. Pelimuoto on viimeistään helmikuussa rikki. Jotain pitäisi tehdä, näin aluksi esimerkiksi rajoittaa erikoiskorttien määrää.

Hermoromahdus

Mutta mitäpä minä tässä ulisen. Pelin kumminkin ostan ja menetän hermot siihen. Pelisarja kaipaisi kilpailua. Niin pitkään, kun EA:lla on monopoli NHL:n kanssa pelisarja ei mene eteenpäin. Rukoilen siis, tehkää joku asian eteen jotain. Muuten minä ja moni muu masokisti tuhoamme aivomme uudelleen ja uudelleen. 

Loppu turinat

Anteeksi hieman lyhyempi teksti. Kirjoitus ei sinällään liity blogin aiheeseen, jääkiekkoon, mutta päätin tehdä sen silti. Pelikokemusta karttui yhden pelin verran. Ei makeaa mahan täydeltä :D. Kova NHL sarjan fani olen ja pelejä pelailen. Joskus nautin siitä joskus en. Eikun uusia matseja kohti. Eli uusia hermoromahduksia kohti, vai miten se menikään.

Liigan top 5- Leftin pakit

Laatua vasemmalta

Lisää puolustajia.. Mutta mikäs tässä on näitä arvostellessa. Leftit nyt käsittelyyn.

5.Veli-Matti Viittasmäki, Tappara

Varma peruspakki hoitaa oman tonttinsa. Jaksaa pelata paljon. Liigan eliittiä alivoimalla. Muutama vuosi sitten lähellä MM-kisa paikkaa. Rautakorpi luottaa täysin tähän mieheen- eikä syyttä.

4. Niklas Friman, Hpk

Hpk:n mestaruusjoukkueen takuumiehiä. Varma ja luotettava  omanpään luuta. Ei esitä ihmetemppuja, kuten pakkiparinsa Petteri Nikkilä, mutta tekee kaiken oikein. Debytoi A-maajoukkueessa. Lisäkutsut eivät olisi suuri yllätys.

3. Jakob Krejckik, Kärpät

Liigan parhaimpia yleispakkeja- jopa paras. Luisteluvoimainen Tsekki jonka perässä oli monet Khl seuratkin. Voi pelata yli- ja alivoimat. Kuormitus tulee olemaan iso, mutta Krejcik jaksaa sen. Laukaus huonohko. Muuten käypä viivapelote.

2. Atte Ohtamaa, Kärpät

Kärppien kapteeni on parhaillaan listan ykkönen. Viime kausi heikko, tasoon nähden siis. Voimakas, uhrautuva ja luotettava puolustaja on liigan paras alivoima pelaaja. Katkoo syötöt oikein mallikkaasti, kiitos hänen timanttisen pelisilmän. Kiekollisesti pätevä, mutta ei mikään ”erik karlsson”. Ei mielestäni ansaitse yv-aikaa mitä sai viime kaudella. Leijonien luottomies.

1.      Petteri Nikkilä, Hpk

Viisikon neljäs hyökkääjä. Taitava kiekollisesti. Pelintekeminen suurin vahvuus eikä pelkää ottaa 

riskejä. Omassa päässä loistava. Välttyi ihmeen kaupalla maajoukkue kutsulta. Hpk:n nopeat lähdöt riippuvat hänestä. Ylivoimaimalla loistava- pelisilmönsä ja laukauksensa takia. Tulee voittamaan puolustajien pistepörssin- bact to back voitot siis. Ensi kaudella osoite on ihan muu kuin Hämeenlinna. Kenties NHL?

Loppu turinat

Huh, nyt pieni tauko. Seuraavaksi oikean laidan kiiturit. Näitä on erittäin kiva tehdä. Ehkäpä NHL seuraavaksi käsittelyyn ;)

Liigan top 5- Rightin puolustajat

The right ones

Viivatykki? Ylivoiman moottori? Kahdensuunnan eliittipakki? Liigassa riittää hyviä, lähes EHT-tason puolustajia. Otetaan käsittelyyn seuraavaksi oikeakätiset, rightin pakit, kuten lätkätermein sanottaisiin. Listalla on nuorta voimaa, mutta kokemustakin löytyy. Lista on vain arvio, todennäköisesti kauden lopussa lista on aiavan erilainen.

5. Aleksi Salonen, Tps

Kesken kauden turkuun saapunut Jyväskylä lähtöinen puolustaja. Rennon rempseä siviilissä sekä kaukalossa. Tykkää pelata kiekolla. Oikein roolitettuna loistava lisä turkulaisten alakertaan. Ykköskaliberia ylivoimalla.

4. Juuso Vainio, Jyp

Mallioppilas. Tekee kaiken hyvin eikä hänellä ole heikkouksia. Noussut A-maajoukkueen porteille. Luotettava yleispakki, johon valmentaja voi luottaa. Pelaa paljon korkealla tasolla. Matkalla suureempiin valoihin.

3. Oskari Laaksonen, Ilves

Pitkänhuiskea pakki muistuttaa John Klinbergiä. Hyvin luisteleva ja kiekkoa liikuttava pakki pelaa rohkeasti hyökkäyssuuntaan. Virheitä sattuu vielä, mutta ”upside” on niin korkealla, että saa top 2 roolin Ilveksessä. Buffalon varauksia. On legendaarisen Jyrki Laakosen poika.

2. Mikko Kousa, Hifk

Lahdesta paikallisvastustajan riveihin. Kovakuntoinen kiekollinenpakki. Operoi taitavasti ylivoimalla. Hyökkäyssuuntaan liigan ehdotonta kärkeä. Mitäpä muuta tästä herrasta sanoisin, loistava puolustaja kerta kaikkiaan.

1.      Shaun Heshka, Kärpät

Ei ole oma suosikkini, mutta laadukas puolustaja on kyseessä. Taitava, viisas, nopea ja luotettava ”ravihevonen” jaksaa pelata paljon. Viihtyy suomessa hyvin. Tekee välillä toljailuja, jonka takia istuu jäähyllä. Khl tason pakki.

Loppu turinat

Elmeri Eronen oli viime hetkiin asti mukana listoilla. Nyt ei riittänyt, mutta kuten jo mainittua, lista elää kauden aikana. Seuraavaksi vuoroon vasemmalta ampuvat pakit. Saijo nara siihen asti!

Arttu, Rystylätty- Tarinoita jääkiekosta

Liigan top 5- Maalivahdit

Liigan Top 5 maalivahdit
 

”Maalivahti on puoli joukkuetta” sanonta pitää paikkansa. Maalivahdeista riippuu todella paljon se, että voittaako joukkue illan pelinsä. Jos maalivahdille sattuu hyvä päivä voitto on lähes varma, mutta jos kiekot pomppivat eikä keskittyminen ole olennaisessa voittaminen on hankalaa.  

Itsenhän en tiedä tuon taivaallista maalivahtien tekniikoista tai tyyleistä. Tiedän vain, että päätehtävänä on pitää maali puhtaana, keinolla millä hyvänsä. Pyrin kuitenkin arvioimaan neutraalisesti liigan kärkivahteja.

5. Rasmus Tirronen, Tps

Turun palloseuran menestys on hyvin pitkälti kiinni siinä, miten viime kaudella A-maajoukkueeseenkin murtautunut Tirronen pelaa. Pelanut hyvillä prosenteilla kaksi edellistä kautta liigassa. Peittävä maalivahti.

4. Ville Kolpanen, Ilves

Paluumuuttaja. Ilveksen kovan maalivahtidandemin kokenut osapuoli. Tulee kovilla statseilla takaisin Ilvekseen. Suhkoht peittävä, hyvin liikkuva ja peliä lukeva kassari. Eht-tasoa.

3. Eetu Laurikainen, Jyp

Jyväskylän oma poika. Luotettava ja tasainen maalivahti. Kehittynyt viime kausina reippaasti. Oli aivan ilmiömäinen kevät puoliskolla ja raahasi lähes yksin Jypin pudotuspeleihin. Tästä palkintona maajoukkue kutsu. Paremmin ei olisi voinut alkaa ura leijonapaidassa: 2 peliä, 0,50 päästettyen maalien keskiarvo ja torjuntaprosentti 97.0!  Jyp elää tai kuolee Laurikaisen otteista.

2. Eero Kilpeläinen, KalPa

Samaa tuttua mantraa: KalPa elää tai kuolee Kilpeläisen otteista. Valittiin KalPan sensaatiokauden jälkeen liigan parhaaksi maalivahdiksi. Kaksi viime kautta Ruotsin Örebrossa. Heikko viime kausi, tippui jopa kolmos kassariksi. Liigassa eliittiä, pääsee pelaamaan tuttussa ympäristössä. Urheilija isolla U-kirjaimella. Näyttää päivittäistä esimerkkiä nuorille. Huippukunnossa, vaikka ikää tulee.

1.Henrik Haukeland, KooKoo

Vuonojen vartija. Loistava hankinta KooKoolta, koska moni Shl joukkue oli miehen perässä. Kari Lehtonen saa näppeihinsä todellisen aarteen. Vakuutti Turussa, Isokokoinen ja hyvin sivuttaisliikkeissä liikkuva Norjalainen edusti maataan viime kevään MM-kisoissa. Voi hilata Kouvolalaiset pudotuspeleihin. Jos näin käy, Urpo Ylönen palkinto on todella lähellä päätyä Norjan jylhiin vuoristomaisemiin.

Lista oli vaikea. Ulkopuolelle jäi monia, loistavia, maalivahteja. Seuraavana on vuorossa puolustajat. Tehdään asia helpommaksi: Oikeat pakit erikseen ja vasemmat pakit erikseen. Siihen asti moi moi!

Arttu, Rystylätty- Tarinoita jääkiekosta

Pitsiturnaus- Perinteitä kunnioittaen

Lätkää kesällä? Pitsiturnaus

On taas se aika vuodesta. Ilmat ovat lämpimillään, ja nestettä kuluu. Mikä olisi parempi paikka juoda nestettä kuin jäähälli? Ajattele, Lukko-Ässät peli, kylmä juoma, mikä olisi parempi yhdistelmä?

Taas on aika pitsiturnauksen. Tätä perinteistä turnausta ollaan jo pelattu 26 kertaa aikasemmin. Siitä on muodustunut osa suomalaista jääkiekkokulttuuria, onhan se ainut hetki jolloin Raumalla nostetaan pokaalia. Isäntäjoukkue onkin voittanut turnauksen useasti, kahdeksan kertaa. Pitsiturnaus on loistava sauma testata uusia ketjukoostumuksia. Kesäterä näkyy vielä peliotteessa, mutta välillä pelin tempo kohoaa kovaksi.

Pitsiturnauksesta on mahdoton ennustaa runkosarjan voimasuhteita. Viime kauden voittaja, Lahden Pelicans, pelasi kuitenkin loistokkaan runkosarjan, vaikka tie nousi pystyyn puolivälierissä Helsingin Hifkiä vastaan.

Sitten tämän vuoden turnaukseen. Yhteensä kuusi joukkuetta kilpailevat tuosta graalin maljasta. Ennakkoon kovimmat suosikit ovat Hifk, Lukko ja Tps. Pelicans, Ässät ja Kookoo lieneevät alempaa sakkia, mutta kuten kevään MM-Kisoissa nähtiin, nimillä paperilla ei ole mitään väliä.

Tähän väliin on pakko käyttää vähän tätä kirjottajan valtaa ja nostan muutaman pelaajan per joukkue keitä seuraan hieman tarkemmin.

Kuva: Hifk

Seuraa heitä HIfk

Joonas Lyytinen           

Kuopiosta ponnistanut erittäin luisteluvoimainen puolustaja, jolla löytyy ”työkalupakki” tehdä temppuja kentällä. Korkea itseluottamus, tykkää ottaa riskejä. Turhautuu joskus, kun peli ei kulje, jonka johdosta ottaa tyhmiä jäähyjä. Raakile fyysisesti. Mahdollisuuksia ottaa Teemu Erosen jättämä aukko puolustuksesta. Sopimus kattaa kaksi seuraavaa kautta.

                                        Anton Lundell

No brainer valinta tähän. Ensi kesän varaustilaisuuden kovimpia nimiä. Kokonaisvaltainen sentteri, erittäin kypsä pelaaja ikäisekseen. Turhaan häntä ei kutsuta Mikko Koivun mantelin perijäksi. Valmentajan luottopelaaja, jonka voi heittää tilanteessa kuin tilanteessa jäälle. Luistelu kaipaa tiettyä räjähtyvyyttä. Ei ole kaukalon pehmeä kätisin pelaaja, mutta omaa loistavan pelisilmän, viime kauden tehoista sen näkee: 9+10. Innokas oppija ja tinkimätön harjoittelija. Tästä pojasta kuullaan vielä!

Seuraa heitä Tps:

                                                         Lauri Pajuniemi 

                 

Kuva: Liiga

Hekenut läpimurtoa muutaman kauden ajan. Hyvällä pelisilmällä ja taidolla varustettu hyökkääjä. Ei ole kaukalon isoin, mutta tykkää mennä ahtaisin väleihin. Isossa roolissa Ilari Filppulan tai muun taitavan sentterin vieressä voi näpäyttää 15 maalia kauden aikana. Kaikki on kiinni Pajuniemen halusta kehittyä pelaajana. Potentiaalia on, sen huomasi myös New York Rangers, kun he poimivat turkulaisen vuoden 2018 draftissa numerolla 132.

                                                        Nuutti Viitasalo

Hyvät raamit omaava, sulava liikkeinen puolustaja. Ei mässyilyt tehoilla A-junioreissa, mutta esitti kypsiä otteita Mestiksessä. Saanee näytönpaikan kokoonpanossa, kolunnut läpi nuorisomaajoukkueet. Runkosarjassa rooli lienee enemmin Mestiksessä. Tulevaisuudessa mahdollinen liigapakki.

                                                 Seuraa heitä Lukko

                                                                    

                                                                   Linus Nyman

Pieni väkkärä(179cm/72kg), jolla oli vaikeuksia viime kaudella. Oli mukana U20 mestaruusjoukkueessa. Taitoa on, mutta ei ole erityisen hyvä luistelija. Fyysisesti raakile, mutta tätä puolta on varmasti kohennettu kesän aikana. Mahdollisuuksia ottaa iso rooli Lukon hyökkäyksestä, mikäli vaan on saanut luisteluun lisää voimaa.

                                                                  Jonne Tammela                        

Yksi omia suosikkeja. Vahva pörrääjä, voimahyökkääjän aineksia. Ylivieskalainen pelaaja, jolla on luonnetta ja taitoa. Hämmentää sen minkä ehtii- tai pysyy kasassa. On kärsinyt lukuisista loukkaantumisista. Toivotaan ehjää kautta, sen saadessaan on suhkoht varma 25 pisteen mies. Omaksunut Pohjois-amerikkalaisen pelityylin viimeisen kolme kauden aikana. Ottakaa hänet seurantaan!

Seuraa heitä Pelicans

Matteo Pietroniro

Nimeä en osaa lausua, mutta kyseessä on erittäin mielenkiintoinen pelaaja. Viime kaudella Yhdysvaltojen juniorisarjassa USHL:ssä pelannut nuorukainen toimi joukkueensa kapteenina. Raamit ovat kohtalaiset (185cm/84kg) mutta pelaa kuten entisaikojen peruspakki. Fyysinen uhka koko ajan, tykkää taklata eikä pelkää tiputtaa hanskoja. Kiekollisestikkaan ei ole täysin säkki. Voi nousta omaksi suosikiksi. Lahdessa ainakin tullaan tykkäämään tästä äijästä.  Vastustajan fanit- no se on eri tarina se.

Severi Lahtinen

Joko nyt, jooko? Viime kaudella nähtiin väläytyksiä, taidot liigan kärkeä. Säväytti muutamassa rangaistuslaukaus kilpailussa. Käden taidot ovat lähes maagiset, niistä ei jää läpimurto kiinni. Mistä sittenkiikastaa? Päänuppi. Ei ole omaksunut vielä täysin mitä joukkuepelaaminen meinaa. Tästä syystä istutettiin jopa viltissä jonkun verran. Taidot riittäisi, vaikka minne. Ny islanders kutsui hänet prospect leirille. Nyt ”Seve” tsemppiä!

Kuva: Iltalehti

Seuraa heitä KooKoo

Kalle Valtola

Hyvä hyökkäävän puolustajan alkio. Hyvä pelisilmä. Taitava kiekon ylöstuoja. Pystyy rakentamaan peliä viivasta. Ei järin fyysinen tai iso kokoinen. Tuurasi viime kaudella jopa hyökkääjän paikalla. Melko tuntematon nimi, mutta kauden lopussa moni tuntee hänet. Toissa kauden tehot puhuvat puolestaan: 14+32=46, ovat puolustajalle kovia tehoja, vaikka sarjatasona toimi Mestis.

Kuva: Eliteprospects

Samuel Bucek 

Nuori Slovakialainen maalipyssy. Voimakas, maalille pyrkivä suoraviivainen voimapesä. Laukaus erittäin hyvä. Työmoraali korkealla. Ensi kaudella vain yksi tavoite: päästä lähemmäksi unelmaa- pelipaikkaa NHL:ssä. En yllättyisi jos tässä olisi Malte Stromwallin kaltainen kultakimpale. Slovakian liigassa 30 maalia korreloi noin 10-15 maalia. Kesän aikana voi taphtua ihmeitä, joten mahdottomana en pitäisi +20 maalin rajapyykkiä.

Seuraa heitä Ässät

Roni Hirvonen

Nuori, 2002 syntynyt pienikokoinen (175cm/70kg) sentteri jota povataan 1. kierroksen varaukseksi ensi kesänä. Umpitaitava ja rohkeasti kiekolla pelaava nuoruikainen saanee alkukaudesta roolia ylivoimalla. Laadukkaan Espoolaisen kiekkokoulun kasvatti. Vahvuuksia pelintekeminen ja luistelu. Fyysisesti sekä kokonaisvaltaisesti Hirvonen ei kuulu vielä ”aikamiehiin”, mutta häntä ei voi sulkea kokoonpanosta pois hänen vahvuuksien takia. Tätä Ässät juuri kaipaa, nuorta eteenpäin menevää taituria, jota monet tulevat katsomaan. Ehkä itsekkin eksyn Ässä pelejä katsomaan- juuri Hirvosen takia.

Lenni Killinen

Vaikka Ässät on muuten melko tylsäkin joukkue löytyy heiltä sentään näitä nuoria lahjakkuuksia. Killinen on melko iso kokoinen ”nollanolla”, jonka Carolina Hurricanes varasi 2018 draftissa. Näen hänessä potentiaalia olla ketjun tukipelaaja, ei niinkään aivot vaan tilaa luova ja aktiivinen pelaaja. Hyökkäystaitoja löytyy. Voi napata top 6 roolin Ässien hyökkäyksestä. Tulevaisuuden nimiä kuitenkin!

Otto Kivenmäki 

Pieni ja sähäkkä pelintekijä. Taitoja piisaa, mutta koko (172cm/62kg) on rasite. Kädet ja pelisilmä ovat erittäin hyvällä tasolla. Viime kauden lopussa nähtiin väläytyksiä tulevasta. Kivenmäki on porissa tuttu nimi, onhan hän on entisen Ässä peluri Marko Kivenmäen poika. Otto poika varattiin Detroitin toimesta 2018. Uskon, että Ässät näkee saman kuten minä: Kivenmäki sijoitetaan kakkosketjuun, joko laidalle tai keskelle. Ylivoimaa hän pääsee pyörittämään. 30 pistettä ei ole mahdottomuus.

"Loppu Puhe"

Summa summarum: pitsiturnauksessa nähdään paljon nuoria ja nälkäisiä pelaajia, jotka haluavat tehdä vaikutuksen valmennukseen. Tämän lisäksi tunnetta kaukalosta ei puutu, aiempina vuosina on hanskatkin tiputettu. Ässien ja Lukon välinen hegemonia ottelu on ”must see” listalla.  Nauttikaamme siis helteistä vielä, kohta pärähtää!

Kyllähän tämä vielä säätämistä on, mutta kaiken oppii aikanaan! Ainakin hauskaa on, sehän tämän homman juju on :)

Arttu, Rystylätty- Tarinoita jääkiekosta

Kasperi Kapanen- Suomalainen polkukone.

Okei, saa nähdä mitä tästäkin tulee. Päätin siis perustaa blogin, osin yllyttämisen seurauksena. Kyseessä on siis aivan tajunnan räjäyttävä lukukokemus, joten valmistaudu pahimpaan.

Itse mestari. kuva:espn

Ensimmäisen postauksen aihe ei ole niin massiivinen kuten Patrik Laineen miinussaldo viime kaudelta. Vitsit sikseen, aiheena toimii ehkäpä oma suosikki finski.

Kasperi ”Kassu” Kapanen on kuten mainittu on Suomalainen jääkiekkoilija. Miksi nimi Kapanen on tuttu? Kasperin isä, Sami Kapanen, on myös entinen kendoilija. Maailmanmestaruus, NHL:n nopein luistelija ja ”konkurssikalpan” pelastaminen ahdingosta. Siinä jotain titteleitä mainitakseni.

”Pojasta polvi paranee” kuuluu suomalainen sanonta. Näinhän se on, kun katsastelee nuoremman Kapasen edesottamuksia. Kasperi pääsi näyttämään kyntensä ensimäistä kertaa liigajäillä vuona 2012. Ja no siis, mikä tästä tekee ihmeelisen on se, että Kapanen oli debyytin tehdessään ainoastaan16-Vuotias. Mitä suurinosa 16-vuotiaista tekee? Tuskin pelaavat KalPan kärkikentissä Saipaa vastaan.

Alun perin Kapanen varattiin Pittsburgh Penguinsin toimesta vuona 2014. Varausnumero oli 22. Edellä meni sellaisia pelaajia, kuten Leon Draisaitl, William Nylander, Dylan Larkin. Toisaalta siellä meni sellaisia suur nimiä, kuten Michael Dal Colle, Jake Virtanen, Haydn Fluery ja Sonny Milano, niin tässä kuvassa Kapasen valinta näyttää Kapasen valinta näyttää hyvältä.

Pigviini nutussa Kapasta ei kuitenkaan liiemmin nähty. Heinäkuussa 2015 Toronto ja Pittsburgh sopivat kaupoista: Phil Kessel, Tim Erixon, Tyler Biggs sekä vuoden 2016 varaustilaisuuden 2. kierroksen varaus vuoro, jolla muuten pigviinit nappasivat toisen Kasperin, Kasper Björkqvistin, matkasivat Pittsburghiin. Toronto sai vaihdossa Kapasen, Scott Harringtonin, Nick Spalingin sekä vuoden 2016 1 ja 3 kierroksen varauksen. 1. kierroksen varaus oli Sam Steel, tosin tämä vuoro siirtyi vielä eteenpäin aina Anaheimiin asti. 3. kierroksella poimittu James Greenway ei taas herätä mitään tunteita.

Penguis tämän vei. Kapasen ”katto” ei ole läheskään niin korkealla mitä Kesselin. Muut vaihtonappulat ovat ”haistapaska” luokkaa. Heistä kukaan ei ole vakiinnuttanut paikkaansa ylhäällä. Björkqvist on hyvä joukkuepelaaja, ahkera työmyyrä ja hän omaa jopa hyvät hyökkäysominaisuudet. Hänestäkään ei tule 3. ketjulaista parempaa pelaajaa.

Takaisin siihen parempaan Kasperiin. Muutettuaan Toronton isoihin valoihin valkeni Kapaselle mitä jääkiekko merkitsee Kanadassa. Jos sinua ärsytti, että Suomi ja suomen kansalaiset hullaantuivat Möröstä suosittelen välttämään Kanadaan muuttamista. Jääkiekko on, varsinkin Torontossa lähes uskonto. Pelaajia seuraavat eri mediat, fanit ja ties mitkä kulkukoirat. Kapasen ja monen muun nuoren onni on, että Toronto Maple Leafsin farmiseura, Toronto Marlies, sijaitsee Torontossa eikä missään Alaskassa. Tämä helpottaa nuoren siirtymistä ”The shown” puolelle.

2016 maaliskuussa Kapanen debytoi Toronton riveissä. Ensimmäiset 9 peliä sujuivat ilman tehomerkintöjä, mutta jo silloin nähtiin merkkejä tulevasta: nopeat jalat, loistava pelisilmä, maalinteko halukkuus ja silkinpehmeät kädet vakuuttivat niin Toronton seurajohdon, fanit, median ja ne kuuluisat kulkukoiratkin.

Siispa kaudelle 16-17 Kapasen odotettiin nousevan jo todella lähelle, miltein kokoopanoon asti, mutta vielä ei riittänyt. Pinna per peli tahdilla pisteitä nakuttanut Kapanen kärsi kauden aikana loukkaantumisista. Pudotuspeleissä hän kuitenkin oli Leafsin parhaimistoa, täten odotukset oli asetettu korkealle.

Näitä odotuksia Kapanen ei täyttänyt. Joo, hän vakiinnutti paikan 12 hyökkääjän joukossa, mutta peliaika ei ollut korkea.  Suurin osa kaudesta kului 4. kentässä ja farmissa. Kapanen kuitenkin näytti, että oli valmis isoonkin rooliin. Se mahdollisuus pitäisi vain käyttää.

Ja sen mahdollisuuden Kapanen käytti mallikkaasti. Nylanderin sopimus sekoiluiden takia hänen paras kaverinsa, Kasperi Kapanen, pääsi näyttämmän taitojaan hänen paikallaan. Jenkki sentteri Auston Matthewsin kanssa peli kulki. Kentällä nähtiin se sama ”Kassu” johon olin rakastunut hänen KalPa aikoinaan. Kauden lopussa tehosaldo näytti komealta: 78 peliä joissa 20+24 tehot. Näin Kapanen oli lyönyt itsensä läpi. Kauden lopussa odotti muhkea palkkakorotus. Kapasen vuosiansiot kohosivat yhteensä 3,2 milj dollariin. Toronton kannalta loistosopimus. Mahdollinen top-6 hyökkääjä halvalla siltasopimuksella kiinni, joten pelivaraa jäi.

Mitä tulee ensikauteen niin toivon, että Kapanen pitäisi tuon tason. 20 maalia ja 50 pistettä on siihen mihin pyritään. Hyvää alivoima peliä unohtamatta.

Huh, mikä työmaa. Tuskin tätä kukaan jaksoi lukea, mutta jos joku kiltti tänne asti pääsi niin KIITOS! Ehkäpä tämä tästä alkaa luistamaan, näkyillään!

Arttu, Rystylätty- Tarinoita jääkiekosta