Viisaudenhampaan poisto ja Kouvola

 Jaahas, kuulin huhuja. Suomen blogiskene oikein huusi Rystylättyä takaisin. Alempana luvassa hieman kuulumisia ja muuta turhaa jaarittelua, jolla pyrin tuhlaamaan elämästäsi muutaman minuutin.

Jos nyt jotain täytyy kertoa tämän hiljaislon syyksi, niin laitetaan Googlen tai Supon piikkiin. Blogia en saa mainostettua Instagramissa enkä Facebookissa. Mainostus, tai sen puute, vie lukijoita pois. Tämä on vienyt motivaatiota pois kirjoittamisesta, lähinnä ärsyttävää hinkata tekstiä tunteja tai jopa päiviä, samalla kun Facebook huutaa epämääräistä linkkiä. Tiedä sitten mitä häröyksiä olen tänne kirjoitellut.

Urheiluvuosi 2020 on ollut  vähintäänkin erikoinen. Käydään lyhyesti omat mielenkiinnonkohteet läpi.

Jalkapallon osalta, jota seuraan erittäin vähäisesti, on sanottava pari asiaa. KuPs on muodostamassa jopa pienoista dynastiaa. Romanian mestarille, moninkertaisesti europeleissä käynneelle, Cfr Cluj:lle hävitty Eurooppaliigan ottelu toi kassaan miljoonia. Häviöstä miljoonia, helppoa kun sen osaa. Hallitseva Suomen mestari jatkaa Veikkausliigassa piikkipaikalla. 

Pesäpalloon meikäläinen hurahti kuin Jari-Matti Latvala penkkaan Ruotsin MM-rallissa. Syyttäkää gloryhuntteriksi, mutta ennustin Jymyn mestaruuden jo keväällä. Laji kiehtoo, joka päivä seuratessani opin uutta. Tämän takia pelien seuraaminen oli varsinkin syksyllä parasta puuhaa. Kouvolaan lähtenyt fanibussi oli ehdottomasti vuoden top3 kokemus, joskin itse Kouvolaa en laske kokemukseski. Urheilua olen katsonut paljon, mutta harvoin olen nähnyt yhtä ylivoimaista mestaruutta. Käytännössä finaaleiden ensimmäistä ottelua lukuunottamatta Kouvola ei päässyt haastamaan kuin yhdessä jaksossa. Varsinkin Jymyn sisäpeli oli huimasti edellä, vahvan ykköskärjen sakatessa esiin nousi kakkoskärki ja toisinpäin. 

Joukkomme iloinen jossain Mikkelin perukoilla. Jymy vei ratkasun aina kolmanteen finaaliin, kiitos bussilastillisen faneja
Kuva: Sotkamon Jymyn fb

Ollaan nyt rehellisiä: Ei teitä kiinnosta jaarittelut pesäpallosta tai jalkapallosta. Siksipä kerron tarinan pelottavasta kokemuksesta, kun osa viisaudestani revittiin julmasti pois. Kyllä, osa viisaudestani. Aivan hammasrivistön perällä olevat viisaudenhampaat olivat uhkaavasti kasvamassa väärin. Paikallinen suuhygienisti lähetti minut hammaslääkärille, joka taas lähetti minut röntgenhoitajalle. Valtion epäonneksi olen vielä alaikäinen, joten veronmaksajat kustantivat tämän huvin. Viisurit eivät vaivanneet ollenkaan. Itseasiassa oliko virhe poistaa ne, koska juuri nyt särky ilman hampaita on pahempi kuin hampaiden kanssa?. Itse toimenpide oli sikäli kivuton. Ei vain oikein meinannut alahammas suostua lähtemään. Silmäni peitettiin lapulla, joten en nähnyt millä sorkkaraudalla ja poralla sitä yritettiin repiä. Kolmen vartin jälkeen leikkauspöydällä makasi hikinen poika, mutta ainakin hammas oli poissa. Ylähammas lähti vetämällä pois ja pääsin kotiin aloittamaan syysloman. 

Loppujen lopuksi kivut eivät ole niin pahat kuin pelkäsin. Särkylääkkeillä selviää jo pitkälle. Ainut kipeä kohta on leuka, liekkö hermo poikki vai mikä. Tikattu haava sylkee verta joskus, mutta onneksi se ei pilaa mangopiltin taivaallista makua. Edessä on vielä toinen "leikkaus", jonne menen luottavaisin mielin. Koettu on nyt tämäkin. Hurjia tarinoita on luettu netistä, mutta toivoisin, että tämä kumoaisi ne kaikki. Huonoa tuuria täytyy olla mukana, jos tuonne kuolee. Ellet mene Ugandalaiselle valelääkärille, niin kaikista eniten sattuu puudutuspiikit. Tästä saa jopa sairauslomaa, joka itselle on hieman outoa. Elämähän on yhtä lomaa, jos sen osaa oikein elää.

Mukavia syyskelejä ja fiiliksiä toivoen Rystylätty OY toimitusjohtaja Arttu.

Onko se ilmoja pidellyt?

Multa on pydetty lisää tälläisiä vapaamuotoisia tekstejä, sellaista ajatuksenkulkua. Mietin aluksi, että kirjoittaisinko syrjimisestä, mutta se on jo "käytetty" aihe, vaikkakin erittäin tärkeä sellainen. Enkä muutenkaan halua tuoda negatiivista energiaa, vaan erottua joukosta positiivisella asenteella. Muistakaa kuitenkin, netissä ja oikeassakin elämässä, että minkäänlainen syrjintä, r*sismi tai kiusaaminen ei ole oikein. Luultavasti tämä pienikin puheenvuoro pahoitti jonkun mielen.

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa kesästä. Tylsä aihe sinänsä, mutta koitan jotain mielenkiintoa tuoda tekstiini. Kesä on aika häilyvä käsite: käsittääkö kesä kesäiset ilmat vai tietyn ajanjakson? Itse aina ajattelen kesän, että se on kesäloma aika, eli kesä-elokuu.

Tykkään matkustella kesäisin. Varhaisin muisto kesäreissuista on, että oltiin lapissa. En oikeastaan muista muuta kuin että kusin lähtöaamuna mökin sohvalle. Olin tuolloin 3-vuotias. Se on jotenkin jäännyt mieleen. Jokaista reissua en ala kertailemaan, mutta yksi on jäännyt mieleen selvästi: Viron matka 2014 (jos muistan vuoden oikein :D). Bussissa oli tukalan lämmin. Sen lisäksi meidän edessä istui kaksi vanhaa mummoa. Ei siinä, mummot on kivoja, mutta näillä kahdella oli obsessio tiekyltteihin. Jokainen kyltti piti lukea: Imatra 34km, Helsinki 150km, Pärnu 64km.. Ja lista vain jatkui. Onneksi suomessa matkatessa oli käytössä kuulokkeet ja netti. Viron puolella vain se oli yhtä helvettiä kuunnella sitä, varsinkin näin lukutaitoisena. Reissulta jäi mieleen erittäin hieno mies, joka vei minut Tallinnan televisiotorniin, kun äitini ei uskaltanut lähteä mukaan. Tämä hieno mies osti minulle vielä suklaalevyn ylhäältä. Myös vanha pariskunta jäi mieleen keiden kanssa juttelimme jokaisella illalisella. Hienoja aikoja, rehellisesti itkin itseni uneen, kun muistui nämä mieleen reissun jälkeen.

Varsinaisia kesäperinteitä ei mulla ole. Juhannuksena NHL draft, josta kirjoitin postauksen sekä täytetyttyjen patonkien teko. Ja ne patongit muuten maistuu erittäin hyviltä. Voisin luvata, että kirjoittasin ohjeen siitä tänne, mutta leivonnan lisääminen tähän sekamelskaan olisi liikaa. Tietenkin yhdeksi perinteeksi voi laskea eliittikisoissa käynnin, joskin se perinne katkeaa luultavasti tänä vuonna, kuten tuo NHL draftin katsominen. Kesän lopulla yleensä järjestettävä KalPan toritapahtumakin taitaa jäädä haaveeksi. Harmi sinällänsä, mutta pitää keksiä soveltavia keinoja.

Viime kesässä oli parasta käydä Sotkamon Jymyn kotipeleissä. Itse peli ja tunnelma oli jo loistavaa, mutta mikään ei voita automatkaa auringonpaisteessa, kun radiosta kuuluu 4,2% mahdollisuudella hyvää musiikkia. Tykkään istua autossa, jopa nautin siitä. En tiedä vielä olenko samaa mieltä suuren road-trippini jälkeen. Siitä kuitenkin (toivottavasti) lisää tulevaisuudessa. 

Täksi kesäksi ei oo hirveitä pläänejä. Töitä, jos vaan voi tehdä, niin teen. Riippuu paljon siitä, että tuleeko paikalle koutsattavia junnuja. Miettikää, että ensimmäinen työpaikkani, missä olen kirjoilla on pesäpallovalmentajan paikka paikallisessa seurassa. Katsokaa vain, niin viiden vuoden sisään olemme superpesiksessä.

Tärkeintä kesässä eivät ole reissut tai hyvä sää. Ne ovat plussaa, mutta ilmankin niitä voi olla hauskaa. Pelkkä rentoutuminen ja lepääminen ovat tärkeää. Loppujen lopuksi onnelisuus on tärkeintä. Sitä ei tee raha, reissut tai muukaan materiaali, vaan se kenen kanssa saat reissata ja olla.

Kiitos, jos jaksoit lukea. Pistähän linkkiä kavereille jakoon.

Psstt.. Kerron tän vain sulle. Täl viikol kannattaa olla hereil, jos tarinat kiinnostaa!

Nhl varaustilaisuus 2020- Parhaat lupaukset

Juhannus on jokaiselle suomalaiselle hienoa aikaa. Niin se on myös parille sadalle nuorelle miehellä. Joka juhannuksena nimittäin järjestetään NHL-draft, nuorien lupausten varaustilaisuus. Tällöin monen unelmat käyvät toteen ja he ovat hieman lähempänä paikkaa tarunhohtoisesta NHL:stä. Varaus ei kuitenkaan sido pelaajaa joukkueeseen, mutta harvoin nähdään, että pelaaja täysin kieltäytyisi seuran palveluksista. Tapauksia sattuu vuosittain, tuoreeltaan tulee mieleen Adam Mascherin, Jimmy Veseyn ja Justin Schultzin tapaukset.

Tänä kesänä, koronasta johtuen, asiat ovat vinksallaan. Vielä ei tiedetä edes järjestystä, ketkä varaavat milloinkin. Vuotuinen Draft-combine peruttiin: tapahtumassa selvitetään lupausten fyysisiä ominaisuuksia ja seuroilla on mahdollisuus haastatella pelaajia.

Tässä sarjassa esittelen teille parhaat ja mielenkiintoisimmat lupaukset (Toivottavasti vielä mahdollisimman lyhyesti :D). Kerron nippelitietoa heidän taidoistaan ja potentiaalista. Kyseessä on jääkiekkofanin ja kirjoittajan mielipide, eikä ammattilaispelaajatarkkailijan. Pointtina on tuoda tutuiksi ehkä pimentoon jääneitä lupauksia, joita ei normaalisti seurata Suomesta käsin. 

Ensimmäiseksi on luvassa absoluuttisesti parhaat lupaukset minun papereissani. Listan sijoutuksiin vaikuttavat pelaajan taso nyt ja tulevaisuudessa (Potentiaali). Nyt ei ole mietitty joukkueiden tarpeita: tämä lista ei siis tule pitämään varauspäivänä, vaan listan ulkopuolelta nousee nimiä mukaan. Voidaan kuitenkin olla varmoja yhdestä asiasta: Alexis Lafraniere on ykkösvalinta, oli varaaja kuka tahansa. Aloitetaan listaaminen kärjestä.

#1 Alexis Lafraniere, Kanada, Qmjhl 186cm/87kg, Left,  Laitahyökkääjä

Käytännössä varma kärkivaraus. Poikkeuksellinen lahjakkuus, jolla suoria heikkouksia ei ole. Teki ensimmäisellä Qmjhl kaudellaan 42 maalia, mutta enemmän pelin- kuin maalintekijä. Omaa kuitenkin hyvän laukauksen. Pelintekotaidoiltaan Draftin paras: hallitsee perussyötöt sekä hieman vaikeammat syötöt. Fyysisesti valmis NHL:ään. 

Jos heikkouksia pitää etsiä, niin luistelun räjähtävyys ei ole aivan huippua. Luistelu ei ole huonoa, mutta kaipaisi lisää räjähtävyyttä juurinkin stop&go tyylisesti. Suoraluistelussa hyvä. 

Potentiaali on olla joukkueen johtava pelaaja, MVP. Tekee ketjukavereistaan parempia, vaihto kenties sentteriksi edessä? Sentterin paikalla saisi paremmin kiekkoa ja hänen vahvuudet tulisivat esiin.

Pelaajavertaus: Auston Matthews. Matthews on enemmän sniper tyyliä, mutta molemmat vahvoja kamppailijoita hyvillä lajitaidoilla höystettynä. 

#2 Quinton Byfield, Kanada, OHL, 194cm/97kg, Left,  Keskushyökkääjä

Kanadalainen voitti joukkueensa pistepörssin menneellä kaudella. Valittiin ensimmäisellä OHL kaudella 2018-2019 vuoden tulokkaaksi. Oli voittamassa nuorten mm-kultaa yhdessä Lafranieren ja puolustajalupaus Jamie Drysdalen kanssa.

Kyseessä on iso, voimas ja yllättävän nopea sentteri. Pelintekotaidoiltaan lupauskaartin kärkeä. Laukaus lähtee napakasti suorasta luistelusta, joka on Draftin eliittiä. Ei mikään ketterä tai räjähtävä, mutta vauhtiin päästessä pitelemätön. Kokonsa ja luistelunsa takia loistava puolustamaan ja takakarvaamaan. Voitti 52% aloituksistaan OHL:ssä, joten silläkin saralla hyvä. 

Heikkoutena, ja oikeastaan ainoana tekijänä jonka takia hän voisi pudota, on tuo luistelun räjähtävyys. NHL:ssä ei ole samalla tavalla tilaa kiihdyttää, jolloin Byfieldin vahvuudet jäävät käyttämättä. Ja kun tämä tapahtuu, niin jää tehopisteet unholaan.

Potentiaalina pidän hyvää kahdensuunnan johtavan sentterin viittaa. Byfield ei ole pelaajana sellainen, joka tekee ketjukavereistaan parempia, kuten Lafraniere, Crosby tai MacKinnon. Hän on pikemminkin pelaaja, joka tekee tulosta ja on luotettava samaan aikaan. 

Pelaajavertaus: Evgeni Malkin. Byfield on ehkä hieman enemmän luotettavampi puolustuspäähän. Paljon yhtäläiksyyksiä Malkinin kanssa kuitenkin on. Molemmat ovat hyviä suojamaan kiekkoa ja jakamaan sitä pienillä siirroilla. Molemmilla napakka laukaus, joka lähtee varsinkin suorasta luistelusta hyvin. 

Draftin kaksi parasta pelaajaa ovat kaukalon ulkopuolella hyviä kavereita!

kuva: Sporting news

#3 Tim Stutzle, Saksa, Del, 184cm/ 85kg, Left,  Keskushyökkääjä

Saksan pelaajatuotanto on viime vuosina vilkastunut, samalla kun heidän pääsarjansa taso on noussut. 

Tim Stutzle pelasi kauden Adler Manheimissa. 41 peliä tuottivat tehot 7+27, jolla irtosi joukkueen sisäisen pistepörssin 7. sija. Kyseinen Mannheimin joukkue oli siis erittäin kovatasoinen, joten sikäli 18-vuotiaana siellä pelaaminen on kova juttu. 

Stuzlen vahvuuksia ovat luistelu ja kiekonkäsittely taito. Hän pystyy pörräämään kulmissa ja vaihtamaan suuntaa erittäin nopeasti. Hän pääsee hyvin puolustajilta karkuun luistelunsa avulla. Kaipaa kuitenkin mielestäni vielä lisää voimaa alakroppaan, jolla luistelun potkua saisi vielä terävämmäksi. 

Kiekolla hän on luova ja hänellä on kyky löytää ketkukavereita maalintekopaikoilta. Hyökkäyspäässä Stutzle luottaa luisteluunsa ja pyrkii karistamaan puolustajat kannoiltaa terävillä suunnanmuutoksilla. 

Heikkouksena on tuhnu laukaus ja fysiikka. Vaikka hän pelasi kauden miesten seassa on hän silti hieman raakile. Laukaus ei ole aivan mitäänsanomaton, mutta Stutzle voisi käyttää sitä useammin.

Potentiaalin perusteella pidän Stutzlea jopa parempana kuin Byfield, mutta kokonaisvaltaisuuden takia Byfield on toistaiseksi edellä. Stutzella on kaikki työkalut nakuttaa 85 pistettä kaudessa, miksei enemmänkin. 

Pelaajavertaus: Artemi Panarin. Näen heissä paljon samaa: hyvä luistelu, pehmeät kädet ja loistava pelisilmä. Kumpikaan ei ole fyysisesti kaukalon vahvimpia, mutta he korvaavat sen loistavalla pelipäällä ja lajitaidoilla.

#4 Jamie Drysdale, Kanada, OHL, 180cm/77kg, Right, Puolustaja

Paukutti pisteitä melkein piste per peli tahdilla OHL:ssä, vaikka hänen joukkueensa ylivoima sakkasi koko kauden ajan. Koko joukkueensa pistepörssissä hän sijouttui sijalle 3. 

Drysdale on hyökkäävä puolustaja, jonka suurin vahvuus on luistelu. Hän pystyy nostamaan kiekkoa jalalla yli keskialueen pelkästään luistelemalla. Viivapelaajana hän on moderni, sulavasti sivuttain liikkuva pakki. Vaikea ohitettava 1-1 tilanteissa, koska luistelee takaperin loistavasti. 

Puolustussuuntaan hän on kelvollinen, vaikka varreltaan hän ei ole isoimmasta päästä. Hän pystyy katkomaan syöttölinjoja erittäin hyvin, kiitos hänen luistelunsa. Hänen puolustustapansa on moderni: peliasento alhaalla ja mailapainetta vastustajaan. 

Potentiaalia: Drysdalella on kaikki eväät olla joukkueen avainpuolustustaja. Hän on erittäin hyvä jokaisella pelin osa-alueella, hän tekee jatkuvasti oikeita ratkaisuja. Kentällä hänellä ei ole kiire. 

Pelaajavertaus: Tyson Barrie, molemmat righteja, mutta näen että Drysdalella on enemmän potentiaalia puolustuspäähän. Drysdale on myös varmempi tapaus, mutta paljon samankaltaisuuksia pelaajissa on.

#5 Marco Rossi, Itävalta, OHL, 176cm/81kg, Left, Keskushyökkääjä

Näin aluksi pitää mainita, että Rossi on oma henkilökohtainen suosikkini. Aivan loistava pelaaja, mutta yritän pitää näkemykseni puolueettomana.

Vei koko OHL:n pistepörssin tehoilla 39+81=120. Rossi on erittäin juonikas pelintekijä, jolla on selvästi pistenikkarin vikaa. Tuo kentälle sähköä ja viihdykettä koko 176 senttisen vartensa voimin. 

Rossia tarkastellassa pitää muistaa, että hän on melkein vuoden vanhempi kuin esimerkiksi Byfield.

Rossin luistelu on loistavalla tasolla. Hän on erittäin ketterä suunnanmuuttaja, jolla hän luo tilaa itselleen. Hän ei näytä erityisen nopealta, koska hänen tyylinsä luistella on hieman “laiska”. Rossi kuitenkin pääsee puolustajilta karkuun, mutta aina voi parantaa.

Pieneksi pelaajaksi erittäin vahva vääntäjä ja aloittaja. Yllätyin kuinka hyvin Rossi pysyi kiekossa, vaikka paine oli niskassa. Kyse on kuitenkin juniori peleistä, joten suuria johtopäätöksiä on turha tehdä. Hän on kuitenkin fyysisesti vahva kokoisekseen.

Jätin sokerin pohjalle: hänen pelinteko taitonsa. Nyt on oikea aika videon puhua puolestaan. Tässä linkki Rossin kuuden pisteen otteluun marraskuulta. Klipeissä ei näy mitään ihmeelisiä syöttöjä, highlight lätyt jäävät myöhemmäksi, mutta pieniä peliä edistäviä siirtoja nähdään. Klipissä väläytellään Rossin laukausta, mutta mielestäni se on osa-alue jota Rossin pitää parantaa. Rossi osaa peittää syöttönsä loistavasti, mutta vieläkin tehokkaampaa tästä tekisi vaihtoehto laukaukselle. Tarkoitan tällä käytännössä, että aina olisi mahdollisuus, että Rossi tekisi maalin. Nyt hänen peliä on hieman helppo lukea, mutta maailmanluokan laukaus tekisi hänestä astetta vaarallisemman pelaajan ja pelintekijän. Tajusitteko?

Rossi on myös työteliäs puolustussuuntaan. Hän voitti karkeasti 58% aloituksistaan. Hän on takakarvaana hyvä, koska luistelussa on potkua.

Heikkoutena näen hermokontrollin ja jäähyherkkyyden. Hän ottaa typeriä jäähyjä tilanteen ulkopuolelta, mutta laitetaan se nuoruuden piikkiin.

Potentiaalin ylärajana nään Rossin 100 tehopisteen miehenä, mutta pienen kokonsa takia mikään ei ole varmaa. Tämä on juurikin syy, miksi hän on “vaan” viidenneksi paras pelaaja. 10 senttiä lisää pituutta, niin hän olisi toisena listalla. Alle 180 senttisiä huippusenttereitä en montaa ole, mutta Rossin pelitaidot ovat huippuluokkaa. High risk-High reward tyylinen pelaaja. 

Pelaajavertaus: Matthew Barzal. Molemmat loistavia luistelijoita, joilla hyvä pelikäsitys ja luontainen taito tehdä peliä. Rossin ratkaisuja ei opita: ne tulevat selkäytimestä.

    

Tuttua puuhaa Marco Rossille

kuva: TheHockeyNews

#6 Seth Jarvis, Kanada, Whl, 178cm/78kg, Right, Laitahyökkääjä

Monet jääkiekkoa seuraavat nukkuvat Jarvisin kykyjen kanssa: hän on erittäin dominantti pelaaja. 

Hän pelasi verratten heikossa Portelandin joukkueessa. Jarvis esimerkiksi voitti Winterhawksien sisäisen pistepörssin 28 pisteen erolla. Whl on mielestäni paras juniorisarja, koska se on lähimpänä ammattikiekko pelillisesti. Joukkueet puolustavat verrattaen hyvin ja pelaajat ovat erittäin vahvoja. Myös tällä saralla katsoessa Jarvisin 98 pistettä 58 pelin aikana on erinomainen suoritus.

Pelaajana Jarvis on erittäin hyvä pelintekijä. Hän luo paikkoja kovastakin vauhdista. Hänen erityisvahvuus on ketteryys: hän osaa pyörähtää puolustajan paineen alta erittäin nopeasti kulmissa.

Potentiaalina näen olla kärkikentän laituri ja ylivoiman pyörittäjä. Jarvisin ollessa kentällä peli sähköistyy ja tilanteilta ei vältytä. 

Pelaajavertaus: Mitch Marner. Kumpikin pienikokoisia rightin puolen laitureita. Kummankin vahvuus on pelinteko nopeasta vauhdista ja niin sanottujen murtosyöttöjen laitto ylivoimalla, jolla luodaan lisää tilaa muille pelaajille.

#7 Lucas Raymond, Ruotsi, Shl, 179cm/75kg, Right, Laitahyökkääjä

Ensimmäiseksi on sanottava, että älkää katsoko Raymondin tehoja kriittisesti. Hän on hyökkäävä pelaaja, joka pelasi kauden aikana neloskentän minuutteja. Vastuun noustessa kasvaa tehot, mutta vastuu on ansaittava.

Raymondia katsoessa huomaa, että kyseessä on erittäin taitava, mutta raakile pelaaja. Hän pystyisi pyörittämään jo kauden alussa NHL joukkueen ylivoimaa, koska eväitä siihen on. Kaksinkamppailuissa on kuitenkin parannettavaa. Se korjaantuu parissa kesässä: salille massaa hankkimaan. 

Heikkouksia on juurikin tuo fyysinen voima, tai sen puute.

Pelaajavertaus: William Nylander. Molemmat ovat ylivoimalla elementissään. Uskon, että Raymondilla on edessä samanlainen urakaari: kausi Ruotsissa, jonka jälkeen kausi Ahl:ssä. Ahl kauden jälkeen valmis

#8 Cole Perfetti, Kanada, OHL, 177cm/84kg, Left, Keskushyökkääjä

Erittäin kovat tehot Ohl:ssä. Oli pistepörssin toinen, mutta näen silti heikkouksia hänen pelissään.

Aloitetaan kuitenkin vahvuuksista: Perfetti on jopa paras pelintekijä koko draftista. Osaa rytmittää peliä loistavasti ja syöttää vapaaseen tilaan. Juonikas kiekonkäsittelijä pysyy kiekossa rauhallisesti ja odottaa vapaata tilaa erittäin kärsivällisesti

Osaa myös viimeistellä itse. Laukaus on hyvä ja se on monipuolinen.

Heikkouksia on luistelu. Hän ei ole heikko luistelija, mutta kaipaa lisää nopeutta ja räjähtävyyttä siihen. Hän on hieman laiska pelaaja, eikä anna välillä kaikkea kentälle, edes luistelun muodossa

Näen hänessä kuitenki erittäin paljon potenttiaalia, mutta hän on high risk-high reward tyylinen haku. Monet ovat laittaneet hänet sijoille 3-6, mutta itse en usko tuohon. Hyvä pelaaja, mutta vielä raakile monessakin muodossa.

Pelaajavertaus: Teuvo Teräväinen. Pieniä, peliä rytmittäviä, sentteri-laitureita. Molemmilla napakat rannelaukaukset, hyvät kädet ja kirkas pelisilmä.

#9 Alexander Holtz, Shl, 182cm/83kg, Right, Laitahyökkääjä

Kyseessä on draftin parhaimpia puhtaita maalintekijöitä. Holtz on aika tasapaksu pelaaja: hän on hyvä kaikessa. Omaa hyvän, tarkan laukauksen. Osaa tehdä peliä ja olla näppärä kiekon kanssa.

Heikkouksia ei ole. Hän on yllättävän työtelijäs pelaaja, mutta kaipaisi lisää nopeutta. Hän voisi olla myös hieman fyysisempi, koska aineksia hänellä olisi voimahyökkääjäksi.

Näen potenttiaalina 30 maalin ja 65 pisteen miehen. Ei ehkä liigan paras maalintekijä, mutta oikeiden ketjukavereiden kanssa hyvä pyssy ykkösylivoimaan.

Pelaajavertaus: Kyle Palmieri. Maalintekijöitä tarkoilla laukauksilla molemmat. Eivät tingi puolustuksesta, luotettavia pelaajia molemmat. Vahvoja kamppailijoita, vaikkeivat isoja.

Holtzin laukaus on painava!

kuva: Jatkoaika

#10 Anton Lundell, LIiga, 185cm/85kg, Left, Keskushyökkääjä

Draftin paras kahdensuunnan pelaaja. Nyt jo valmis puolustavaan rooliin. 

Lundellista puhuttaessa ei voi olla toitottamatta kuinka hyvä ja valmis pelaaja hän on. Viisas sentteri, joka pelasi ensimmäiset miesten pelit 16-vuotiaana. Hyvät raamit, pystyy kamppailemaan kulmissa ja maalin edessä. 

Lundell ei ole kentän taitavimpia, mutta hän omaa hyvän pelisilmän ja erittäin hyvän laukauksen. Hän ei kuitenkaan ole pisteiden tekijä: tämä puottaa häntä hieman listoilla.

Luistelu on heikkous. Lundell ei ole vauhtiin päästessään hidas, mutta hän ei kentän nopeimpia siltikään. Hän kaipaa lisää räjähtävyyttä lähtöihin. Paikkaa luisteluaan hyvällä pelisilmällään. 

Lundell omaa potenttiaalin olla seuran kärkisentteri, vaikkei tehokkain sellainen. Vähintään hyvä kakkossentteri jo parin vuoden säteellä. Aika varma valinta, mutta hyökkäyspään potenttiaali voi pudottaa hänet top-10 ulkopuolella. Jos seura haluaa luotettavan ja varman valinnan, voi Lundell mennä jopa top-5.

Pelaajavertaus: Mikko Koivu. Olisi jääkiekkoromantikolle hienoa nähdä Lundell Minnesotassa. Todella samantyylisiä pelaajia: vahvoja aloittajia ja kamppailijoita. Lundellilla on potenttiaalia olla joukkueen kapteeni. Esimerkillinen nuori mies.

Lopuksi

Seuraava osa koskee sitten mielenkiintoisimpia lupauksia, ketkä eivät mahtuneet top-10 listoille nyt. Hyvää kevään jatkoa, nauttikaahan ilmoista!

Palautetta otan vastaan mielelläni, rustaa kommentti tai tule kertomaan mielipiteesi Instagramissa @rystylatty_blogi. Palautteen kirjoittaminen ei vie aikaa, mutta se kehittäisi minua ja blogin sisältöä! Jos pidit nii kerro kavereille, tehdään tästä yhdessä iso juttu, jookos!

Logon suunnitteli kaverini, käy katsomassa hänen bloginsa tästä!

Also, mun ja tän kaverin tarinablogi on pistetty aluille, pääset lukee sitä tästä! Olisimme kiitollisia, jos kävisitte katsomassa, uusi ja isompi sarja alkaa siellä kesäkuun alussa

Ei ole mikään hätä.

Hiljaiseloa on vietelty. Todellakin hiljaista, koska tekstejä ei ole ilmestynyt pariin kuukauteen. Syynä yksinkertaisesti aiheiden sekä ajan puute. Vallitsevan tilanteen johdosta, jota koronaksi kutsutaan, ei ole yksinkertaisesti aiheita mistä kirjoittaa. Jääkiekkokausi on paketissa. Vielä on ohut oljenkorsi, että NHL jatkuisi, mutta odotellaan. Tietysti voisin kirjoittaa Ufc:stä tai Bundesliigasta, mutta en älyä hölkäsen pöläystä niistä. Jätetään pallonhallintaprosenttien analysoiminen viisaimmille.

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet sangen outoja. Maailma on pysähtänyt. Kaikilla on enemmän aikaa juuri itselleen ja läheisille. Positiivistä myös, että levottomuudet ovat loppuneet maailmalla. Tai ainakin uutisten perusteella, mutta voi hyvin olla, että COVID-19 vie kaiken palstatilan.

Itse olen henkilökohtaisesti "tykännyt" tästä. Ymmärrän, että on muitakin kuin minä. Suomen talous ottaa kauhean iskun tästä, ja kappas, tulevana veronmaksajana minulla ei sitten olekaan kivaa. Kuitenkin tälläinen seesteettinen, jopa flegmaattinen, olio kun olen, niin sopivan rentoa on ollut. En varmasti ole ikinä opiskellut ruotsia näin ahkerasti. Se on taas lukijan vastuulla päätellä kuinka paljon olen aiemmin opiskellut.

Negatiivista jos pitäisi sanoa, niin ihmisillä on vielä enemmän aikaa itkeä somessa kaikesta. Myös ilmeisesti turhaa aikaa sekä rahaa on jäänyt käyttämättä. Lidlin halppis lapsityökengät viimeisimpänä esimerkkinä. Kengät voi puhdistaa vessapaperilla, jonka hamstraaminen oli muotia maaliskuussa.

Harva varmasti muistaa ajan ennen koronaa. Rehellisesti en muista minäkään. Arki on kuitenkin melko samanlaista: herätys, koulu ja netflixin katsomista. Tietenkin tämä on vaikuttanut vapaa-ajan viettoon, kun ei ole mahdollista käydä kirjastossa tai pelata sählyä. Hätä keinot keksii, olen löytänyt muuta tekemistä. Sählyä voi pelata autotallissa tai ulkona. Kirjaston on korvannut Storytel. Loppujen lopuksi on Suomi selvinnyt pahemastakin. Aina mainostetaan suomalaista sisua ja perkelettä, joten näytetään, että se on totta. Pysytään kotona. Jos epidemia jatkuu juhannuksen yli, niin pysytään kotona. Kaljaa voit juoda omalla pihalla ilman suvun säestystä. Illalla takkatuli korvaa juhannuskokon. Kuten sanoin: hätä keinot keksii.

Vaikka tämä olisi totta, niin muistathan välttää isoja porukoita, kun juot alkoholia :)

Kommentti: Nuorten Sm-Liiga on aliarvostettu sarja

Menet jääkiekko otteluun, mitä odotat siellä tapahtuvan? Ainakin maaleja. Ehkä kovia taklauksia, jopa tappeluita. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kaikkea tätä saat ilmaiseksi, tai korkeintaa viiden euron hinnalla, kun käyt katsomassa Nuorten Sm-Liigaa.

Kävin itse katsomassa KalPa-Tappara säälipleijari pelin 7.3. Ottelu päättyi tiukasti Tapparan voittoon 2-3, ja täten porkkanapöksyt marssivat jatkoon voitoin 2-0. Sanotaanko, että oli viihdyttävä peli, vaikka tuomarit koitti kaiken keinoin tuhota sen. Kentällä oli, niin juniorimaajoukkueen vakiokasvoja Kristian Tanuksesta Atte Lehikoiseen kuin myös vähän tuntemattomia nimiä, joiden peliä oli hieno seurata.

Miten yleisöä saisi hallille sitten lisää? Oikeastaan harmittaa, että tuota peliä oli seuraamassa vain 71 henkeä, kun taas illan isät vs pojat, KalPa-Pelicans peliä liki 4000. Kyseinen ottelu oli irvikuva jääkiekkomatsista kaikkenen tyhjennysmyynteineen ja muusta johtuvan pelaajakadon takia. Takaisin aiheeseen. Mielestäni on Liigaseurojen vastuulla pystyä markkinoimaan tulevaisuutensa tähtiä yleisölle. Brad Lambert, Kasper Simontaival ja Tuukka Tieksola ovat nimiä, joita pitäisi saada myytyä isolle yleisölle, täten pakattua katsomoon lisää väkeä. On nimittäin viimeisiä vuosia, kun kyseiset herrat luistelevat Suomen kaukaloissa. Olisi silkkaa typeryyttä olla nauttimatta heidän peliotteistaan, kun se on mahdollista.

Nuorten Sm-Liigassa on parasta, että se on nopeaa, mutta voit silti keskustella kaverin kanssa, tai vaikkapa tehdä töitä samalla. Parasta ajanvietettä mukavassa seurassa ilmaiseksi. Mikä menisi pieleen? Pojille tästä vinkkiä: ensitreffit seuraavalla kerralla jäähallissa lämpimän kahvion sijasta?

Miten Liiga-tähdet pärjäisivät muualla?

Pöö vain taas. Teillä on ollut varmasti ikävä, mutta mestari on kehässä jälleen! Koska jossittelu oli mukavaa, niin jossitellaan lisää. Liigan all-star joukkue, miten pitkälle sillä pötkittäisiin? Ensin se on muodostettava, siinnäpä vasta pulma. Pyrin ottamaan huomioon edes vähän roolitusta, enkä istuta taitopelaajia neloskentässä.  Nauttikaa ja miettikää itse. Tai jättäkää miettiminen pois, koska tämähän on absoluuttinen totuus ;)

Tämä kuusikko löytyy myös arvovaltaisen päättäjän (eli minun) listalta!
kuva: veikkaus (muistakaa vedonlynöti k18!!)

Ensiksi joukkue tarvitsee valmentajan. Tässä on oikeastaan mielestäni vain kaksi vaihtoehtoa: Mikko Manner tai Antti Pennanen. Huijataan ja laitetaan Manner päävalmentajaksi ja Pennanen apuvalmentajaksi. Jatketaan maalivahteihin. Tämäkin on helppoa, Justus Annunen ykköseksi, mutta kuka toiseksi? Kenties Lukon nuori EHT-kassari Lassi Lehtinen tai Henrik Haukeland, joka torjui historiallisesti KooKoon pudotuspeleihin? Päädyin kuitenkin Lukas Dostalliin. Dostall on erikoistunut ottelun jälkeisiin tuuletuksiin, ja on yksi Liigan värikkäimistä persoonoista. Kaksi erittäin nuorta kassaria häkissä, mutta kaksi erittäin laadukasta sellaista.

Hyvä joukkue tarvitsee seitsemän puolustajaa. Tapparan Valtteri Kemiläinen on minun valintani ykköspariin. Hyvä kiekollinen puolustaja osaa tuoda kiekkoa hyökkäysalueelle ja toimia sen kanssa luotettavasti. Ykkösparin täydentää kenties Liigan paras puolustaja, Jakub Krejcik. Kovan lyöntilaukauksen omaava Tsekki on marinoitunut maajoukkuetasolle ja pelaa mestarisuosikki Kärpistä kaikkien eniten. Kakkospariin on otettava Elmeri Eronen, Antti Pennasen valmennettava yleispakki ei ole koolla pilattu, mutta pelaa tehokkaasti. Sen lisäksi hän on erittäin hyvä päätyössään, eli maalin suojelussa. Lisää Tsekkejä, Lukas Klok Lukosta. Hän on pelannut aivan loistavasti ja tuo pakistoon ryminää ja osaamista. Kolmospariin jää puolustajien pistepörssin toinen nimi, Matthew Caito. Hyökkäävä pakki sanan todellisessa merkityksessä. Shaun Heshka täydentää tuon parin. Kokenut kanukki pelaa loistavasti ja tehokkaasti kahteen suuntaan. Seiskapakiksi jäi hurjia nimiä, joista valitsin Niko Peltolan. Ei ole ehkä absoluttisesti paras, mutta +/- tilasto on 19 maalia plussalla. Valitan Libor Sulak, Henrik Larsson ja Lasse Kukkonen, te jäätte rannalle.

Lähdetään liikkumaan hyökkääjiin. Ykkösketjusta paikat nappaavat Teemu Turunen, Juho Lammikko sekä Jesse Puljujärvi. Kokoa, röyhkeyttä ja taitoa tarjoava ketju pyrkii ratkaisuihin joka vaihdossa. Kakkoseen tulee Eemeli Suomi, Justin Danforth ja Lauri Pajuniemi. Maajoukkuetason laiturit höystettynä Liigan, ellei koko Euroopan nopeammalla pelaajalla. Jatketaan sulavasti kolmoskenttään, jonne asettuvat Julius Nättinen, Cody Kunyk ja Kristian Kuusela. Pelottava ketju mielestäni. Kuuselan ja Kunykin pelisilmillä rakennetaan paikkoja Nättiselle joka latoo kiekkoa maaliin 16% varmuudella. Näinollen nelosen rakentavat Kristian Pospisil, Jarkko Immonen sekä Kai Kantola. Fyysisyyttä ja aloitusvoimaa tarvitaan, eikä tämä ketju ole ihan susi myöskään kentän viimeisellä kolmanneksella. 13. hyökkääjä olisi Otto Paajanen. Siinä on kuulkaas viimeisen päälle ammattimies.


Aloitetaan huipulta. Jos vastaan asettuisi NHL:n sarjataulukon viimeinen seura, eli Detroit Red Wings, olisi se liian kova pala purtavaksi. Peli ei olisi teurastus, pikemminkin vähämaalinen ottelu. Mutta kuitenkin häviö tulisi. Sen sijaan realistinen sarja tälle joukkueelle olisi KHL. Koska kyseessä on korruptioliiga, niin unohdetaan neljän kärki. Kyllä tällä pestäisiin mielestäni alemmat joukkueet, mutta jos sijoutusta pitäisi veikata se olisi keskikastissa, juurikin laadukkaan valmennuksen ja keskikaistan takia. Materiaali häviää usealle joukkueelle, mutta ykkösketju pelaa tulevaisuudessa NHL:ssä, eikä ole mahdottomuus, että esimerkiksi Lauri Pajuniemi ei kävisi testaamassa siipiään Rangersissa. Perushyvä KHL-joukkue kyseessä. Jokereiden hankintalistalla on varmasti useampi pelaaja tästä joukkueesta.

Julkaisu venähti, eikä tässä tekstissä nähdä perinteistä perseilyä kuten muulloin. Periaatteessa voisin hemmotella teitä toisella tekstillä tässä kuussa, kun siviilipuolen asiat on hoidossa. Meinaa aikas kiirus olla, jos niin voisi sanoa ;__;

Mitä jos?

Koska viime postauksesta on kulunut hiukan aikaa, niin ajattelin jos sitä alkaisi jossittelemaan. Mitä jos Liigan pudotuspelit alkaisivat juuri nyt, juuri tällä hetkellä. Kuka voittaisi, entäpä ketkä lähtisivät laulukuoroon jo tammikuussa? Taisteluparit ovat pelaajia, jotka voivat kääntää pelin, ja jopa sarjan virtauksen omilla taidoillansa. Postauksen lopussa käydään erittäin pikaisesti kulunut vuosikymmen läpi. Yrittäkää nauttia.

Koska Liigassamme pudotuspeleihin marssii 10 joukkuetta, niin on aika loogista, että otamme 10 parasta mukaan. Sijoja 1-3 miehittävät vähemmän yllättäen kestomenestyjät Kärpät, Tappara ja Jyp. Jos veikkasit nämä kauden alussa oikein, niin onnittelut sinulle, luultavasti kusit kuitenkin sijat 3-6. Ilves, Hifk ja KooKoo ovat viimeiset suoraan puolivälieriin marssivat joukkueet. Varsinkin KooKoo on enemmän tai vähemmän yllätys. Jos olisin mennyt elokuussa kysmään KooKoon sijoitusta kadulla, edes kovin fani olisi tuskin veikannut sijaa 6. Säälipleijaripaikat, tai millä nimellä niitä pitääkän kutsua, menevät viime kevään mestari HPK:lle, Rauman tuhlaajapojille, Porin ylpeydelle Ässille ja Suomen kauneimmalle KalPalle. Eli sääliparit menisivät HPK-KalPa ja Lukko-Ässät.

HPK-KalPa parista oletusarvona on nopea ja viihdyttävä sarja. 2010 joukkueet kohtasivat välierissä, silloin HPK oli vahvempi ja marssi finaaleihin, jääden kyllä hopealle. Tällä hetkellä KalPa pelaa kauden parasta kiekkoaan. Viisikkopeli on erittäin tiivistä, mutta erikoistilanteissa on parantamisen varaa. Tehot tulevat vain tietyiltä pelaajilta. HPK on ollut viime aikoina loisto vireessä KalPa kasvatti Valtteri Puustisen johdolla. Antti Pennasen johtamat joukot ovat saaneet tehoja laajemmalta rintamalta. Ylivoima on toiminut koko kauden ajan, joksikin alivoima sakkaa. Liigan tehokkain pakkipari ja terävä kärki hyökkäyksessä vie HPK:n tästä parista jatkoon. KalPan toiveet piilevät loistavassa maalivahti- ja puolustuspelissä. HPK jatkoon voitoin 2-1

Taistelupari: Balazs Sebok-Cody Kunyk
Joukkueen ykköspistemiehet ja sentterit. Tehoja luvassa, mutta kumpi pitää pintansa omassa päässä?

KalPa kasvatti Valtteri Puustinen on pelannut loistokkaan kauden
Kuva:Jatkoaika

Satakunnan derby, hegemonia ottelu. Tunnetta ja kiihkoa riittää. Liigan neljänneksi kovimmalla budjetilla operoiva Lukko olisi tästä varma jatkoon menijä, jos he pelaisivat potentiaalinsa ylärajoilla. Kuriton pelaaminen, josta valmentaja Pekka Virta moitti tähtipakki Tarmo Reunasta pitää saada hallintaan, muuten Ässien taisteleva ja työntäytteinen joukkue yllättää ja marssii jatkoon. Erittäin paljon mielestäni on kiinni maalivahdeista. Sekä Daniil Tarasov ja Sami Aittokallio ovat olleet vakuuttavia viime aikoina, kun taas iteseltäni ei heru luottoa Oskari Setäselle tai Lassi Lehtiselle. Uskaltaisin veikata, että Lukko voittaa ensimmäisen kotipelinsä runsain lukemin. Hyväolo hiipuu puseroon ja sisuuntunut Ässänippu klaaraa voiton Porissa, ja vuorokausi myöhemmin pelattavassa ottelussa Ässät vievät masentunutta kettulaumaa narussa ja marssivat jatkoon. Ässät jatkoon voitoin 2-1

Taistelupari(t): Spinkit-Westerholmit
Yksikseen hyvät, yhdessä loistavat. Parivaljakot johtavat joukkueinsa ylivoimaa, ja varsinkin Spinkkijen välillä on nähty komeita maaleja.

Eli puolivälieräparit olisivat Kärpät-Ässät, Tappara-HPK, Jyp-KooKoo sekä Ilves-Hifk


Kärpät ja Ässät kohtaavat jälleen. Kokenut kärppälauma, mukaanlukien lähes 1400 peliä NHL:ssä sisältävät pelaajat, ovat kokeneita voittajia. Ässät raapii ja taistelee, mutta tehdään lyhyestä virsi kaunis: Kärpät jatkoon 4-0.

Taistelupari: Juho Lammikko-Daniil Tarasov
Jos Ässät haluaa yllättää pitää heidän sulkea pois Kärppien ykkösnyrkki, jonka johdossa toimii Porilaisille tuttu Juho Lammikko. Päälle Tarasovin loisto vire ja kevään yllätys valmis?

Voiko kukaan pysäyttää heitä?
Kuva: Kaleva

Viime kevään semifinaali kaksikko kohtaa heti kättelyssä. Tapparan tuccajucca itkee tuomareista sen minkä kerkiää, mutta Kuusela-Karjalainen akseli kiittää tästä ylivoimalla. HPK pelaa vahvuuksillaan ja haastaa tosissaan Tapparaa. Tapparan vaikea jakso on alkanut kääntymään paremmaksi ja uskon, että tämä pari on tasaisin näistä. Tappara klaaraa kuitenkin rutiinilla voitot tiukista paikoista, joten Tappara jatkoon 4-3

Taistelupari: Jere Karjalainen-Valtteri Puustinen
Molemmat ovat rightin kätisiä pieniä väkkäriä. Karjalainen enemmän sniper tyllinen, kun taas Puustinen playmaker. Ylivoimilla näillä herroilla on suuri rooli, ja juuri erikoistilanteilla ratkotaan tiukat ottelut.




Jyp-KooKoo pari on myös tasainen, mutta tylsä pari. Kaksi väljähtänyttä joukkuetta mitäänsaamattomilla pelaajilla ei sytytä. Jyp voittaa otteluja erittäin terävän hyökkäyksen avulla, jota tähdittää Julius Nättinen. Puoluststa johtaa kapteeni Juuso Vainio ja maalilla eht-tason Eetu Laurikainen. KooKoo on ollut pirteä, mutta lento loppuu lyhyeen, kun Jyp marssii jatkoon voitoin 4-1

Julius Nättinen-Libor Sulak
Joukkueen kapellimestarit. Nättinen pelaa historiallista kautta ja Sulak tekee kentällä mitä haluaa. Taitelija persoonia molemmat.

Liigan kirkkain tähti tällä hetkellä johtaa Jypin välieriin!
kuva:Liiga

Ilves-Hifk parissa kohtaa vuosikymmenen kestomenestyjä ja kestohäviäjä. Onneksi tässä vaiheessa menneillä ei ole väliä. Ilves pelaa pirteästi ja tehoja tulee laajalta rintamalta, ja kun lisäät yhtälöön kenties Liigan parhaan vahdin Lukas Dostalin saat aikaan ties mitä. Hifk:lla on toisaalta liigan kovin hyökkäys, joka pistää Ilveksen liikkuvan, mutta fyysisyydeltään keskinkertaisen pakiston tiukille. Hifk:n tiukka painostus Hifk päätyyn tuottaa ylivoimia ja liigan paras yv rokottaa tästä. Mielenkiintoisin parivaljakko, jos Dostal päätyy godmodeen Hifkillä on tiukkaa. Ja jos ei, maalikarkeloita on odotettavissa, joissa Hifk on vahvempi voitoin 4-2

Taistelupari: Eemeli Suomi-Jere Sallinen
Kapteenit. Kahdensuunnan maajoukkuemiehet osaavat tehoilla, mutta nyt pitäisi näyttää esimerkkiä.



Kärpät-Hifk ja Tappara-Jyp. Joka vuosi samat vanhat täällä.

Kärpät tuli esiteltyä, kokenut ja hyvin puolustava nippu, jonka alivoima on sarjan parasta. Hifkin taitotaso riittää haastamaan kärpät, mutta Kärpät rankaisevat armotta vastahyökkäyksistä. Miten Justus Annunen kestää paineet? Siinä on kysymys, jonka ratkaisu olisi kiva selvittää. Onko Anton Lundell valmis kantamaan Hifkiä selässään? Ratkaisuja tarvitaan kärkiketjujen takaa, jolloin Hifk olisi minun papereissani edellä. Loppujen lopuksi uskoisin jopa Hifkin menevän jatkoon, mutta kokemus vie voiton. Tämä voisi olla yhtä hyvin finaalipari. Kärpät menee jatkoon voitoin 4-3

Taistelupari: Jesse Puljujärvi-Ville Leskinen
Kaksi taitoniekkaa, ja todella hyviä maalintekijöitä molemmat. Kummalla peli-ilo korkeammalla?




Tappara-Jyp kaksikko on tasainen. Erittäin samanlaiset joukkueet kyseessä. Täysin 50/50 miten päättyy, mutta spekuloidaan. Loistavasti U20 kisoissa esiintynyt Patrik Puistola on pelaaja joka voi tehdä ratkaseivan käännön Tapparalle. Tappara tunnetaan hyvin keskustaa puolustavana joukkueena, jonka pelitapa on tukahduttaa vastustajan kärki, joskin viime vuosina tuohon on tullut variaatioita. Jyp taas on raikas tuulahdus. Pitkät kulmarallit eivät kuitenkaan auta rikkomaan Tapparan tiukkaa puolustusta, joten Tappara marssii jatkoon 4-3

Taistelupari: Kristian Kuusela-Jarkko Immonen
Kokeneet pelaajat, joilla molemmilla maailmanmestaruus. Kuusela kaikkienaikoijen pudotuspeli pelaaja. Immonen edelleen laadukas sentteri Liigaan

Yksi kaikkien aikojen suomalaisista kiekkoiljoista vie Tapparan jälleen pitkälle. Kuusela tuulettelee jälleen
Kuva: Jatkoaika

Hifk vie pronssit kotiin lukemin 5-3 bläbläblä ketään ei oikeasti kiinnosta.



Eksoottisessa finaalissa Kärppien ja Tapparan välillä tullaan näkemään pippelin mittauksia niin somessa kuin katsomossakin. Nuoret gloryhuntterit Oulusta kitisevät Tamperelaisille mummoille kuinka heidän pitäisi neuloa itsellensä silmälaput. Kentällä nähdään nopeaa ja modernia jääkiekkoa, kaksi taitavaa ja nimekästä joukkuetta ottavat yhteen, mutta näistä Kärpät ovat täysin omalla tasollaan. Väitän, että Hifk antaa välierissä kovemman vastuksen kuin Tappara. Jyp ja HPK ovat puristaneet täysin mehut Tapparan pulloista, ja Christian Heljanko joutuu juomaan Porilaista, mutta verotonta Olutta pelikatkoilla, jonka takia jo yössä oleva Jesse Puljujärvi tökkäisee kielellään kiekon maaliin. Juhlat valmiina ja koko Kärppien ykköskentju nähdään Kummolan saunaillassa ja myöhemmin keväällä MM-kisoissa. Kärpät suomenmestariksi voitoin 4-2

Taistelupari: Justus Annunen-Christian Heljanko
Vaikka Kärpät ovat ennakkosuossikkeja voittamaan kultaa, niin näen Annusessa erittäin pienen vaaran. Nuori 19-vuotias miehen alku, jota ei ole testattu tiukoissa paikoissa. Heljankokaan ei vanha ole, mutta kokeneempi.

Jälleen tyytyväiset näädät nostavat pokaalia

Tappara sekä Kärpät ovat menestysseurat tältä vuosikymmeneltä. Kuopiolainen KalPa on myös jonkinsortin menestyjä ollen 6. paras joukkue runkosarjassa, mitä tulee kokonaistilastoihin. Vuosikymmen muistetaan monesta uudesta tähdestä: Mikael Granlund, Alexander Barkov, Sebastian Aho, Patrik Laine, Miro Heiskanen ja Kaapo Kakko etunenässä. Tuleva vuosikymmenen läpimurto pelaajiksi nostaisin Kasper Simontaipaleen, Samu Tuomaalan, Jeremi Tammelan, supertalentti Brad Lambertin ja 2006 syntyneen Aron Kiviharjun. Nauttikaamme Suomalaisen jääkiekon tulevaisuudesta, se on kirkkaampi kuin koskaan. Älä hukkaa mahdollisuuttasi nähdä Brad Lamberttia livenä, kun siihen on vielä mahdollisuus. 2022 kevään jälkeen hänen pelinsä jatkuvat kirkkaimmissa valoissa.

Loistava pelaaja! Brad Lambert tulee lyömään läpi tulevaisuudessa
Kuva: Jatkoaika

Erittäin antoisa vuosi on päättynyt, kiitos siitä kuuluu jokaiselle joka on eksynyt lukemaan tekstejäni. Tehdään yhdessä ensi vuodesta antoisa. Pyri olemaan oma itsesi, ei mitään muuta. Se riittää, että yrität parhaasi, etkä luovuta. Pysykää valppaina ja rehellisinä itsellenne. Nähdään uusien tekstien parissa!

Maalaisjuntti Walesissa 24-30.11.2019

Jotenkin ihmeellistä, miten aiheet vaihtelee kuin sukat viikonloppuisin. Aika on taas koittanut. On minun aikani kertoa viikosta (kuudesta päivästä) Walesissa, idyylisessä Crickhowell nimisessä kylässä. Lampaiden, bussien ja lehmän paskan keskeltä löytyikin oikein mukava paikka, jossa tutustuin moneen erilaiseen, mutta ihanaan ihmiseen. En ole suunnitellut sen hirveämmin, mitä kirjoittelen. Kuvia tuli sentään otettua, joten pientä visiota saatte, että miltä siellä näytti. Suosittelin jokaiselle käymään Briteissä, jos vain mahdollista on tulevan Brexitin takia.

Ensimmäinen päivä alkoi mehevällä aamupalalla, johon kuului roiskeläppä ja patonki. Ei siinä ihmeitä, normaalipäivä, jos ei lasketa lentoemännän vittuilua. Olimme Kuopiossa lentokoneessa juuri ennen lähtöä, kun viereen tulee emäntä. Hän sitten kysäisee, että voisimmekö siirtyä matkakaverini kanssa taakse. Perusteluita kysyessä hän vastasi: "Tarvitsemme kaksi painavaa miestä taakse, jotta kone pysyy tasapainossa". Okei, no siirryimme taakse. Onneksi vitut välitin koko asiasta, mutta joku herkempi-ihoinen olisi varmasti ottanut itseensä ja itkenyt kuten se vauva siellä koneen etuosassa. Helsinkiin saavuttuamme survoimme patongit naamariin. Sivuhuomiona, en ole koskaan edes haaveillut niin kalliista patongista. 10 euroa patongista, tuolla hinnalla syöt Ibossa kaksi päivän pitsaa. Lontoon Heathrowin lentokenttä oli iso. Meinaan siis todella iso, vaikka olimme pienimmässä terminaalissa. Ei se turhaan ole maailman 7. suurin lentoasema. Lopulta odotimme tunnin, että bussi saapuisi. Harmiksemme se oli mersu, mutta sentään joulukoristeet löytyivät. Majapaikkaan saavuttuamme oli vastassa shokki. Ensinnäkin jopa meille Suomalaisille siellä oli liian kylmä. Suihku oli tehty päin persettä. Paikka oli likainen ja siellä oli ties mitä mongolikärpäsiä.

Aamuja aamuja. Muistui mieleen se hemmetin lapinreissu, kun heräsin pakkasesta. Pisti vähän vituttamaan, mutta toisaalta ihmettelemään, että miten ulkona voi olla lämpimämpi kuin sisällä. Kuulin jotain kuiskauksia, että paikan omistaja olisi unohtanut laittaa lämmityksen päälle. Jippii, kivaa vierainvaraisuutta. Älkää ymmärtäkö väärin, Britit ovat todella vierainvaraisia, mutta tässä oli käynyt vain pieni kämmi. Saatiin onneksi viltit seuraavaksi yöksi.


Ensimmäinen päivä lähti käyntiin kirjastolla joka sijaitsee kaupungin ytimessä. Koululta sinne menee noin 3 minuuttia kävellen, tai nopeammin jos ei joka kohdasta kuvaa ottaisi. Kirjastolla oli ohjelmassa "ice breaking activites". Lähinnä siis hiljaa oloa. Joku saattoi rikkoa hiljaisuuden välillä.

Paikallinen kirkko aivan koulun vieressä

Ensimmäisen päivän kohokohta oli Harryn, my g:n kuten heillä oli tapana sanoa, järjestämä turistikieros. Mentiin offroad reittiä, mutta hauskaa oli. Taisipa Walesilaiset oppia suomenkielen alkeita tuolla matkalla. Illalla Fish&Chipsejä, joka oli tuolla matkalla ehkä perinteisintä ruokaa, mitä söimme. 

Paikallinen kuuluisuus, Crickhowell Bridge

Toisena aamuna tilanne oli parempi, ellen olisi melkein oksentanut. Vessat oli täynnä jotain random karvaa. Minulle neuvottiin, etten enää käyttäisi keskinmäistä vessaa. Sanotaan, että tottelin käskyä, joka oli varmaan reissun paras päätös. Aamusta koululle, jossa alkoi paahtaminen workshoppien parissa. Jotain aivan ihme joogaa, jossa ilmeisesti ajateltiin, että pystyt kaikkeen. Söimme pitsat, jotka oli niiin hyviä. Sinne oli tungettu kaikkea, mitä kaapista löytyi. Lihapullia, ranskalaisa, mutta ainakin karvat puuttui. Tässä välissä majapaikkaan oli saatu lämpöä, ja myös sähköt. Pikkulinnut lauloivat, että joku oli paskonut (vahingossa) molempien rakennusten sähköt viallisella adapterilla.

Ja taas seuraavan, erittäin kylmän yön jälkeen oli aika valmistautua Cardiffin matkalle. Bussi ajoi meidät sinne, tässä bussissa oli sentään jalkatilaa. Käytiin luistelemassa, joka oli erittäin kivaa ja eksoottista. Opetimme yhdessä muiden Suomalaisten kanssa uusia ystäviämme luistelemaan. Kaatuiluahan se oli, mutta kaikilla oli hauskaa. Söimme erittäin hyvät letut joulutorilla, jonka jälkeen lähdimme keskustaan. Meikkikaupat ja joku aivan ihme disneykauppa kierrettiin, jonka jälkeen vaateostoksille. Huomaamatta kello oli jo 18, ja pankkitili huomattavasti kevyempi. Cardiff oli niin kaunis kuten koko Walesin maa.  Ohessa kuvia tuolta päivältä, kuvista ei välity se tunnelma. Jos suunnittelet matkaa Lontooseen, niin suosittelen pyörähtämään Cardiffissa. Bussissa 3 tuntia on vaivan arvoista. Hieno linna ja kaikki kaupat yhden kadun varrella. Opiskelijakaupungissa yhdistyy niin moderni kuin perinteinenkin Wales, varjopuolena tosin kodittomuus. Hieno paikka, jonne on pakko päästä uudelleen!

London eye? 

Tässä on oma lempparini! Tuolla alikulkutunnelissa oli kodittomia

Todella kauniita rakennuksia

Patsas joka liittyi jotenkin Walesin itsenäistymiseen

KARKKIA

Suklaan ystävänä nämä Villi Vonkan suklaat olivat tuttuja!

Pimeällä kaupunki oli hurmaava!

'

Cardiffin pääkatu, jouluväreissä todella upeaa seurattavaa!

Ja neljäntenä päivänä Arttu nousi sängystä ja meni kouluun tekemään töitä. Overpopulationista, eli ylikansoittumisesta selvisi ties mitä uutta, mutta parasta tuossa päivässä oli illallinen perheessä. Tähän liittyy yksi tarina: Olimme juuri lopettaneet workshopit, kun piti lähteä luokasta. Ajatuksissani kuljen vain siinä käytävää pitkin. En ajatellut, että olisi ehkä hyvä pysyä juuri sen Walesilaisen, nimeltään Will, kanssa kenen luokse olen menemässä. Lopulta eksyin ja pelkäsin kuollakseni. Juoksin koulun ympäri ja näin tuttuja. Willin kaveri, Ben, soitti toiselle kaverille, joka soitti toiselle... jaaaa lopulta onneksi pääsin Willin luo. Söimme, kerroimme omista kulttuureistamme, koska porukkaa oli Unkarista, Italiasta, Walesista ja tietysti Suomesta. Paras iltani tuossa maassa. Niin ihanaa porukkaa <3

Haikeaa, erittäin haikeaa. Viikko oli vierähtänyt erittäin nopeasti. Perjantaina oli vuorossa esitykset omista projekteista. Illalla läksijäisjuhlat, jossa oli tarjolla jos jonkinmoista herkkua. Lopulta oli aika hyvästellä porukka. Päätin, etten itkisi, mutta tiukkaa teki. Niin tiiviiksi tuo porukka liimantui tuon kuluneen viikon aikana. Kamat ja viimeiset tuliaset kantoon ja kohti hotellia. Itku kurkussa olin jo menossa nukkumaan kunnes sain idean. Sanotaan, että tyhmät ideat ovat parhaita ideoita. Tämä oli todellakin kastissamme niitä tyhmiä ideoita. Päätin kutsua porukan kasaan ja lähdimme hotellin vieressä olevaan mäkkäriin. En paljasta tuosta illasta sen enempää, mutta nuo kuluvat tunnit olivat ehkä vuoden parhaimpia. Lentokoneessa väsyneenä pelatun laivanupotuksen jälkeen oli jo viimeisen lennon aika. Pääsin istumaan lähes ohjaamossa, ensimmäisellä penkkirivillä. Jotta reissusta tulisi täydellinen, niin eiköhän yhden seurueemme jäsenen laukku jäänyt matkalle. Ja toki bussi oli ajanut Joensuuhun, kun olimme Kuopiossa. Pientä sekoilua, mutta se kuuluu asiaan.

Reissu oli elämäni kohokohtia, siksi haluankin kiittää aivan fantastisen mahtavaa porukkaa! Tästä jäi niin hienot muistot, joihin tulee varmasti palattua tulevaisuudessa. Ihmiset oli niin ihania. Kerron taas tositarinan sunnuntailta. Olimme matkanneet noin tunnin Lontoosta kunnes pysähdyimme syömään. Tilasimme ruuat Burger Kingistä. Normaalia siihen asti kunnes työntekijä kysyy, mistä olemme kotoisin. Hän oli ihmetellyt kieltämme, hän siis kasuaalisesti vain kysyi mistä olemme. Miten siistiä, Suomessa ulkomaalaisia katsotaan vain vinoon, Briteissä he ovat jonkinlainen saavutus ja hienous! Haluan jo nyt takaisin, joten eiköhän katselemaan lentoja. En kadu hetkeäkään tuossa reissussa, kiitos vielä kerran! <3 Tässä postauksessa on vain murto-osa matkasta, sekametelisoppahan tästä tuli, mutta toivottavasti jotain selveni. Kysyä toki saa, jos lisätieto reissusta kelpaa!

And English part. I want say thank you everyone, for the students and teachers, who hosted us. It´s was so nice to meet you guys. Harry, my g, i miss you already! Hope we can meet someday, is was so fun with you. Thank you Will, it´s was amazing to meet you and your family. Hope to all best for you! Kiitos, danke schön, molte grazie, köszönöm and thank you. Love you guys, keep up the high spirit and trust your self´s. Much love from Finland <3

What a group!

psss.. anteeksti köykäisestä tekstistä, mutta jotenkin suomenkieleni on ruostunut nii paljon tässä viikon aikana xdd

Lokakuun lätinät- Liigan mahtava huhuareena ja tähdistökenttä

No mitä ihmettä, blogi heränyt taas henkiin vai? Tässä aiheita miettiessäni hoksasin, että: "voishan sitä vääntää kuukausiraportin liigasta". Okei, teksti tulee käsittelemään hieman NHL:llää, Liigaa ja muita Liigojakin mutta jätetään Itä-timor rauhaan, toistaiseksi.

Kotoisessa Liigassamme olemme tulleet siihen vaiheesen, kun ensimmäinen maajoukkuetauko on kulman takana, tämä tietää isänpäivää, mutta mikä tärkeintä: liigapörssissä alkaa uusi jakso. Ehkäpä siinä välissä joku tietty henkilö täyttää vuosiakin ;).

Ei tarvitse olla pesän pörröisin mehiläinen tietääkseen mitkä joukkueet ovat kärjessä. Kyllä vain, Kärpät ja Tappara taistelevat runkosarjan kärkitilasta, jälleen. Keskikasti on tiukempaa tiukempaa, sijat 3-12 mahtuvat 9 pisteen sisään. Käytännössä jokaisella joukkueella on mahkuja pudotuspeleihin, TPS toisaalta kyykkää kuin vanha mummo marjassa, pohjaan kyllä päästään, mutta ylös ei sitten millään.

Pursiseura elementissään
kuva: Yle

Siirtomarkkinoilla on hiljaista, Julius Honka palasi jyppiin ottelukohtaisella sopimuksella. Huhurintamalla Albin Lundenia on huhuttu Liigaan. Allsvenskanissa, Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla omat piste-ennätykset uusiksi laittaaneen pelaajan kohdalla näen riskin, pelkkä suonenvetokausi menossa. Matthew Maionea on viety hieman Kuopioon päin, jonka lisäksi KalPa on toisenkin pelaajan perässä. Nimestä ei ole tietoa, mutta David Goodwin olisi vapaana. Kriisiseura TPS:stä ulos on lähtemässä Simon Suoranta sekä Anton Holm, Santeri Lukan jo jätettyä uppoavan laivan. Suunnaksi Lukka otti Hämeenlinnan ja hallitsevan mestarin HPK:n. Mielenkiintoista on nähdä Jake "happy Jake" Newtonin jatkosuunta, kysyntää varmasti on, mutta minne tie vie, sitä ei tiedä vielä kukaan.

Jatkosopimuksia on myös nähty, Jarkko Parikka sekä Panu Mieho sopivat kahden vuoden pahvit Ilveksen kanssa. KalPan oma kasvatti Lasse Lappalainen rustasi myös nimensä paperiin kahden vuoden ajaksi, joskin tuossa sopimuksessa on ulkomaapykälä, eli Lappalainen voi halutessaan siirtyä ensi kauden jälkeen ulkomaille.

Liigan supertähti, Jesse Puljujärvi ei mahtunut all-star kenttääni.
kuva: Yle

Sitten ehkä tekstin sokeriin, eli "all-star" kenttään. Tähän voisi periaatteessa heittää Kärppien ykköskentän, mutta hain vähän vaihtelua. Jesse Puljujärvi olisi ehdottomasti mahtunut tähän, mutta jätin hänet tahallaan pois, koska muuten jinksaan hänen kautensa. Sitähän en halua, liigapörssin luottomies, kun on. Julius Nättinen johtaa maalipörssiä, mutta koska pelaa jossain Jypissä, niin ei ikinä mahdu mihinkään joukkueeseen, onneksi Jukka Jalonenkin älysi tämän ja jätti häenet ulos maajoukkueesta *hymiö*. Jo riittää tämä saatanan lätinä, tästä kentästä saa ja pitää olla erimieltä.


             Tyler Morley (Tappara)          Juho Lammikko (Kärpät)            Teemu Turunen (Hifk)                                       
                                        Elmeri Eronen (Hpk)           Ludwig Byström (Kärpät)
                                                           
                                                              Henrik Haukeland (KooKoo)

Ensinnäkin, Morley, jösses että siinä on liukas jätkä. Pyörii kuin Niilo22:sen sukat jalassa. Lammikko on fyysisesti ylivertainen Liigaan ja on saanut tehojakin aikaan. Turunen on äitynyt hirmu vireeseen, tästä kiitoksena maajoukkuekutsu. Eronen on laadukas yleispakki, joka tehoilee kiitettävästi (teki juuri maalin, kun kirjoitin tätä :D), kuten Byström. Byström on muuten yksi vittusaatana, mitä tulee liigapörssiin. Käytännössä hävisin kimpassani tämän pelaaajan takia. Haukeland, kuten KooKoo joukkueenakin on löytänyt yhteisen sävelen. Helppoa on voittaa, kun maalivahti poimii mustaa kiinni 95% varmuudella.

Rapakonkin takana tapahtuu, Edmonton, Buffalo ja Arizona jyrää ja pistepörssin kärjessä on Saksalainen. Viimeisen kerran kärjessä nähtiin Saksalainen, kun toisessa maailmasodassa natsit hyökkäsivät Venäjälle. Se ei päättynyt hyvin, saa nähdä miten sakemanni nimeltään Leon Draisaitl saa pidettyä tuon johtonsa. Connor McDavid, josta olen tekstinkin kirjottanut, vink vink, jakelee rystylättyjä siihen tahtiin, että voi olla hyvinkin mahdollista, että Draisaitl rikkoo 100 pistettä toisen kerran peräkkäin. Alexander Barkov, josta myös löytyy teksti, kärkkyy syöttöpisteitä. Vastuun jakamista, kun omat viimeistelytaidot riitä ":)".

Liigan paras tutkapari? Kanadalais-Saksalaiskaksikko on pistepörssin kärjessä ensimmäisen kuukauden jälkeen.
kuva: The Hockey News

Väsäsin NHL:stä myös oman tähdistökentän, tosin pelkällä tilastoscouttauksella, koska sattuneista syistä en ole montaa peliä katsonut. John Carlson on aloittanut kautensa histroiallisen hyvin, kauden lopussa 80 pistettä kenties? Tuukka Rask johtaa torjuntaprosenteissa, ja on hilannut Bostonia aina kärkipaikoille asti.

    Leon Draisaitl (Edmonton)          Connor McDavid (Edmonton)        David Pastrnak (Boston)

                                John Carlson (Washinton)        Ryan Ellis (Nashville

                                                      Tuukka Rask (Boston)

            

Kuten jo olet huomannut, jääkiekon ei tarvitse olla vakavaa, pääosin tämä on "kivaa" ajanvietettä, milloin välillä vituttaa. niin että silmiin sattuu. Varsinkin, kun olet KalPa fani. Pakko onnitella tätä kautta KalPaa, 90-vuotiaana seurana kuulumme jo perinneseuroihin. Toivottavasti matka jatkuu vielä pitkään.  

Kuukauden päästä saatte kokea sellaisen tajunnanräjäyttävän kokemuksen, mistä näette unta vielä vuosia, painajaisia kenties. En paljasta aihetta, koska siinä menisi jännitys. Menen tästä laskemaan matematiikkaa, jotta ei koko elämää työttömänä olisi. Kiitos, jos jaksoit lukea, palautetta saa antaa ;)


ja joo, tässä pari tekstiä, jotka kannattaa uusien, ja miksei vanhojenkin lukijoiden lukea! :)

Kuuluisa lappiteksti, elämänkertani ja Sebastian Ahoa käsittelevä eepos

Klikkaat vain tuota tekstiä ja pääset lukemaan sen, suosittelen vahvasti tuota lappitekstiä.